"Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa, jota puhutaan tietyllä seudulla. Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa. Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua moniin (ala)murteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua vielä pienemmistä murteista, ja niin edelleen.Usein väitetään, että ihminen ei pääse koskaan täysin eroon murteestaan, koska se on ensimmäinen opittu kieli.
Murteissa ei ole enää niin paljoa eroja kuin aiemmin, koska media on muovannut ihmisen puhetta. Ennen murteet saattoivat erota toisistaan hyvinkin paljon, koska ihmiset eivät liikkuneet paljonkaan paikasta toiseen ja näin eivät kuulleet muita murteita." (wikipedia, Suomen murteet)
Kun puhun itsestäni sanon sekalaisesti 'mie', 'miä' ja 'mä', riippuen vähän kenen kanssa puhun. Jos olen kauan vanhempieni seurassa saatan alkaa puhumaan lievästi pohjoispohjanmaan murretta, koska äitini on sieltä päin kotoisin. Kotonakotona meillä on siis puhuttu sekaisin pohjoispohjanmaata ja paikallista murretta sekä kirjakieltä. Tästä voinee arvata, että minun puhetyylini on muokkautunut aika mielenkiintoiseksi sekametelisopaksi. Muistan kuinka naperona kaverit eivät aina ymmärtäneet mistä puhun kun nimitin asioita pohjoispohjanmaan murteen mukaan.
Kotipaikkallani (pieni sivukylä) on kuitenkin vielä eri murre kuin entisellä kotikaupungilla. Nykyisinhän nuo kaikki kuuluvat suoraan Kouvolaan. 18-vuotiaaksi pidin tiukasti kiinni etten ala puhumaan 'sin' laukku ja 'min' meikit tyyliin niin kuin kotikaupungilla on tapana. 18-vuotis syksynäni kuitenkin aloin vähän lipsumaan periaatteestani kun poikaystävä tuli kuvioihin aivan järjettömän vahvalla min-sin-murteella.
19-vuotiaana muutin Lappeenrantaan ja ihmettelin, miksi minua ei aina ymmärretä. Esimerkkitilanne: "Rypäsin eilisen ryhmänohjauksen jälkee. Nyt on polvi kipee.", joka ymmärrettiin "Vedin kännit eilen ja satutin polveni.". Sama lopputulos, polvi kipeä, mutta alkoholi ei ole liittynyt asiaan mitenkään vaan kaaduin liukkaalla jäällä. Asiaa ei auttanut yhtään, että aloin selittämään asiaa sanoen "siis mä kaatusin". Ai, että kaatusit eli kaaduit niinkö? :D
Joskus tekisi mieli kirjoittaa täysin puhetyylilläni postaus ja kuulla muilta kuulostaako se oikeasti niin typerälle kuin täällä opiskelukaupungissani mulle väitetään. Asiaa on käsitelty hyvin moneen kertaan läheisimpien kavereideni kanssa, joiden mielestä minulla on todella korviin pistävä tapa puhua. Itse tiedostan vain, että käytän joitakin sanalyhenteitä tai muunnoksia puheessani. Esimerkiksi voisin sanoa kavereille "Miä oon pelaas lautapelei. Lähetääks me mihkää?". Huvittavaa on, että en oikeasti osaa sanoa oliko tuossakaan repliikissä mitään normaalista poikkeavaa :D En tunnista miten minun pitäisi puhua! Puhun hirmu napakasti ja äkäisen oloisesti, mutta se on minun oma puhetyyli eikä liity (kai) mitenkään muuhun. Olen pienestä pitäen vain ollut "äkäinen" 24/7, varmaan perintö mummolta.
Tuon videon perusteella olen karjalaisen ja savolaisen sekoitus ;)
Tykkään ihan hirmuisesti eri murteista, en tiedä vaikuttaako oman puhetyylin arvostelu asiaan. On ihanaa kun ihmiset puhuvat omilla tyyleillään luonnollisesti. Aina ihmiset ovat jollakin tyylillä saaneet asiansa muiden tietoisuuteen. Miksi siis muuttaa omaa puhetyyliään vain, koska ei puhu paikallista murretta? En minä halua olla kuin kaikki muut, mutta toisaalta se helpottaisi. Tunnen ihanaa vapautta päästessäni puhumaan vanhojen lapsuudenkavereiden kanssa, koska heille saan puhua tällä omalla tyylilläni ja tulen helposti ymmärretyksi.
Oikeasti on mahdoton rikkaus kun Suomenkin kokoisessa pikkusessa maassa on eri tapoja kommunikoida! Taisin Karjalaiseen tapaan vähän lähteä raiteilta, mutta mitäpä sitten ;) Hih!
Nyt tää eilisen extempore bilehile alkaa siistiytyy poikkistaan varte! Tukan sävytyst ja oman naaman sekä huoneen siistimist luvas! (murre wuhuu!!!)
Ihanata viikonloppua kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti