Voiko lihaksia ostaa kaupasta?

Moikkelismoi! Täällä hirrrvee bodari, tai siis säälittävä punnertaja.. 

Kertonen hieman taustaa näistä mun liikkumisista ja nykyisestä lihaskunnosta. Olen harrastanut erinäköisiä tanssilajeja 4-vuotiaasta lähtien. Elämäni aikana on ehditty käydä läpi ainakin tanhut, discot, hiphopit ja cheerat. Lisäksi toki tanssillista jumppaa sekä zumbaa. Kolmisen vuotta sitten muutin omilleni ja kaikki loppui kuin seinään. Olin lukion aikana vähentänyt hurjasti tanssimista, mutta esimerkiksi salilla käyminen ja jumpat toivat minulle liikunnan iloa koulustressin vierelle. Lappeenrantaan muutettuani en uskaltanut lähteä yksin vieraan kaupungin liikuntakeskuksiin enkä myöskään ensimmäisen vuoden talousongelmien takia siihen pystynyt. Lopulta liikkuminen jäi tasan lenkkeilyyn. Viime keväänä aloitin juoksemisen, mutta astmarakkaani ei aina ollut samaa mieltä lenkille lähtemisestä kun ulkoilma oli täynnä keltaista kaunista siitepölyä.

Koen, että lihaskunto minulla on aina ollut huono, vaikka kävin salilla ja harrastin muutakin liikuntaa. Koin muutenkin teininä itseni muita löysemmäksi, vaikka kuinka koetin lihaskunnolla saada kroppaa timmimmäksi. En ole koskaan ollut luisevan laiha vaan pituuskasvuni on mennyt tasaisesti painon kanssa. Muistan kuinka tanssituntien jälkeen teimme vatsalihaksia, joka viikko enkä minä koskaan monenkaan vuoden tuntien plus saliohjelmien jälkeen päässyt istumaan asti. Kotona koetin demonstroida vanhemmille pulmaani, kuinka minua sattuu häntäluuhun vaikka kuinka alla oli pehmennystä. Vanhempani kehoittivat vain treenaamaan enemmän vatsoja esimerkiksi salilla ja kannustivat, että kyllä minä vielä joskus pääsen ylös asti. Lukioaikana kävimme äitini kanssa zumbassa, pilateksessa, joogassa ja salilla. Kaikkien vartalonhallinnan vahvistuksienkaan jälkeen en pystynyt nousemaan istuvilteni vatsalihaksia tehdessä. En myöskään kykene laskeutumaan istuma-asennosta alas, koska se koskee häntäluuhun..  Itseasiassa istuessani tässä työtuolillani ja suoristaessani jalat lattiaa vasten, minua sattuu häntäluuhun. ulkoneva häntäluu?

Kun vielä lukioaikana kävin salilla säännöllisesti, tehtiin minulle ohjelma, jonka mukaan menin joka kerta. Muistan kuinka en tahtonut tehdä käsi- ja hartialihasliikkeitä paljoa, koska ajattelin leveiden hartioideni levenevän entisestään. Olen saanut kuulla pikku tytöstä asti, että onpas siinä tytöllä levetä hartiat ja kuinka minusta tulee hyvä emäntä näiden hartioiden kanssa. Jostain kumman syystä en siis tahtonut niitä korostaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että jos saisin lihasta käsiin ei hartiani olisivat niin "löysän leveät" vaan ehkä ihan kivatkin. Ostin vuosi sitten 3 kg käsipainot ja niiden avulla olen koettanut pitää yllä jonkinlaisia käsivoimia. Nyt viikon ajan olen tehnyt tietyn käsiohjelman näiden painojen kanssa ympättynä punnerruksiin. Koin viikonloppuna suuria onnentunteita kun huomasin jaksavani aivan iisisti pysyä punnerrusasennossa pitkäänkin ja jaksavani ilman mitään ongelmia punnertaa. Tämä on jo suuri saavutus! Aiemmin olen saanut hädin tuskin muutaman hätäisen ja tärisevän punnerruksen, ehkä jos oikein hampaita kiristelee niin 5 kerrallaan. Jaksan kyllä punnertaa lyhyitä sarjoja useamman, mutten pitkiä. Nyt alkaa tuntumaan muutosta. Ainoa ongelma nyt tässä vaiheessa on jumiin mennyt lapa-kainalo-niska-kylki. En tiedä kuka se syypää on, mutta oikea käteni ei aina nouse ylös ja tunnen hengittäessä kipua rinnassa. Jumi alkoi kun jännitin autolla ajamista sunnuntai-iltana pimeässä. Koetan vetreyttää lämpimän vehnätyynyn kanssa joka ilta, kai sen on joskus parannuttava :D

Hyvää viikonloppua!

Ensimmäinen viikko ruokavalionmuutoksella ja elossa ollaan edelleen. 3 päivänä on painettu Youtube huutaen treeniä ja lihaksia jomottaa. Ruokavaliostani olen vähentänyt leivän, perunan sekä (gluteenittoman)pastan syömistä ja korvannut aamupala ruikkarin kevyt maitorahkalla, pastat yms kasviksilla. Vatsa pysyy täytenä ja nälkä ei tule ihan yllättäen! Olen hieman häkeltynyt, koska en ole tiennyt nälän pysyvän rahkan avulla näin hyvin poissa! Kaapista löytyy mässäyshimoja varten lanttua, kukkakallia, kurkkua, mandariineja ja banaania. Lanttua olen syönyt aivan hirveästi, varsinkin kahden ensimmäisten päivien aikana kun teki mieli narskutella jotakin. Tänään lähden Mikkeliin ja juuri tässä mietin pitäisiköhän ottaa mukaan nuo "herkkuni" etteivät mene täällä pilalle sekä että olisi varmasti mussutettavaa illallakin eikä kaupassa tarvitsisi käydä.

 

Nämä minun pienet ruokavalionmuutokset sekä jumppayritykset vaikuttavat monien mielestä hassuille, koska tämä on minulla niin lapsen kengissä. Kaverit nauroivat koulussa kun kerroin, kuinka huonosti jaksoin vetää Personal Trainer-youtube videon mukana. Voin tunnustaa, en päässyt 30 minuutin lihaskunto-kardio-treeniä vielä eilenkään loppuun asti kun ei vaan voimat riitä enää. En myöskään osaa ottaa rauhallaisesti esim. perus haarahypyssä vaan minun on pakko hypätä niin korkealle kuin jaksan :D Käsipainot treenissä jota tein olisivat varmasti sopivat noin kilosina, minä vedän 3 kg:n painoilla kun ovat ainoat jotka omistan.

Näillä mennään viikonloppuun! Katsotaan miten tytön käy kun ei nyt suunnitelmissa olekaan ostaa herkkuja ;D

Ruokahullun laihdutuskuuri

Heipsistä!
Kirjoitin jokunen kuukausi sitten hieman leveä-takapuoli-piukemmaksi-"projektistani". Tuo projekti ei ole mikää oikea projekti, koska minulla ei rehellisesti ole laittaa senttiäkään suuresta opintotuestani esimerkiksi kuntosalikorttiin. Projekti on siis jäänyt tasolle "syön harkiten, käyn eri tasoisilla lenkeillä ja kuntoilen kotona painojen kanssa". Kaikki osat ovat kuitenkin jääneet viime aikoina hyvin vähälle. En ole syöny viisaasti, en lenkkeillyt (joululomalla en käynyt kertaakaan!!) ja painojen kanssa kävi niin, että loman aikana kunto huononi merkittävästi ja nyt hengästyn parista puntin nostosta. Olen laiska ja mukavuudenhaluinen! Näin pakkasilla super atooppinen ihoni ei salli minun hikoilla, jonka vuoksi en pidä hikoilun tunteesta. Ihoni reagoi nokkosihottumalla ja esimerkiksi koko selkä tuntuu olevan tulessa, naamasta en edes mainitse.

Nyt eksyin katselemaan vanhoja kuvia vuoden parin takaa. Olen ollut siinä uskossa, että kiloni eivät näy pahasti. Hieman toki nassu sekä hanuri leventynyt, mutta suurin muutos olisi tissien kasvussa. Kuvien katselemisen jälkeen ymmärsin, että minun koko habitus on muuttunut. Monen vanhan kuvan kohdalla totesin, että onpas nätti tyttö. Nykyisten kuvien kohdalla huomaan vain kaksoisleuan ja vatsamakkarat. Olemus on löysä ja epäsiisti! Toki katselin pelkästään kevät-kesä-syksy-kuvia, koska näin talvella en viihdy kuvissa tämän halkeilevan ihoni kanssa. Kuitenkin väitän että voin huomattavasti paremmin vuosi sitten. Kaksi vuotta sitten olin liian laiha, enkä kuuntele tähän asiaan minkäänlaisia vastaväitteitä. Voin mukamas tuolloin hyvin, mutta elämäni oli rajoittunutta enkä nauttinut mistään muusta kuin omasta peilikuvasta. Ihmisten halaaminen oli kärsimystä kun välissä ei ollut lihasta eikä rasvaa vaan omat luuni töröttivät. Tuolloin painoindeksini oli siltikin normaalipainon rajoissa, reippaasti. 

Nyt viikonloppuna söin 2 kertaan pizzerian pitsaa rasvaisilla täytteillä. Oloni oli todella pöhöttynyt ja vatsaa väänsi. Jos papereitani lukee tarkasti saan niistä selvyyden, että olen niiden mukaan allerginen/yliherkkä vehnälle, ohralle ja rukiille. Rukiin herkistyhoito on kuitenkin keskeytetty minun omapäisen haluni vuoksi, ihminen ei reagoi jos päättää vahvasti toisin. Minulla ei ole keliakiaa eikä selvää vilja-allergiaa, mutta ilmeisesti yliherkkyys viljoihin. Kuitenkin jos jätän viljat pois ja elän gluteenittomalla dieetillä syön jatkuvasti. Vain ruisleipä vie mielihaluni ja nälkäni.

En osaa syödä niin kuin minun "pitäisi". En tiedä mitä kuuluisi laittaa suuhunsa ja kuinka paljon. Jos nyt alkaisin liikkumaan ahkerasti, tarvitsisin aivan varmasti ravitsemusneuvontaa. Tuntuu, että olen koko aikuisikäni syönyt joko liian vähän tai liikaa, mutta joka tapauksessa epäterveellisesti. Mietinkin, että auttaisikohan ruokatottumuksieni ymmärtämiseen omalta osaltani jos kirjoittaisin syömisiäni tänne ylös. Tänä aamuna laskin kalorilaskurilla kuinka paljon minun tulisi saada kaloreita ja kuinka paljon niitä tulee aamupalastani sekä päiväruoastani. Tuntuu, että terveelliseen syömiseen ei ole vastausta. Toiset sanovat, että hedelmäsokerikin on pahasta kun taas osa suosittelee laihduttajille hedelmiä. Itse olen allerginen kaikille palkokasveille, joten papujen käyttö on kielletty, vaikka ne olisivatkin hyvä lisä ruokavalioon. Samoin pähkinät, joita voisi napostella välillä välipalaksi. Toisaalta pähkinätkin taitavat sisältää rasvaa niin että niitä ei saisi paljon syödä..

Kertokaa mitä pirua tässä maailmassa PITÄÄ SYÖDÄ?

EDIT// ne mun tän päivän syömiset on aika yksinkertaiset; 10:00 mansikkajogurtti yhdistettynä 1/2 rahkaan + 2 mansikkaa = 150 kcal :DD Jälkikäteen yksi pala Pandan tummaa suklaata ja kohta pieni annos jauhelihakastiketta ja bataattiperunamuusia ja tomaatti = 450 kcal (maukas.com kalorilaskurin mukaan)

Unelma toteutuu?

Taidan rakastaa kuva-arvoituksia, koska nyt pukkaa jälleen yhtä. Edellisessä postauksessa tuumin, että minulla taitaa olla kaikki hyvin. En ole tyytymätön, ainakaan kokoaikaisesti. Minulla on ihana poikaystävä, jonka kanssa tulevaisuus vaikuttaa ihan kivalle. Minulla on monenmoisia ystäviä, joiden monenmoiset tavat tukea ja tsempata vie minua eteenpäin psyykkisesti. Vaikka on pieniä murheita niin ei ne ole riittävän vallitsevia ettei voisi hymyillä aamulla herätessä. Toissapäivänä sain ensin viestin, joka antoi osviittaa mitä voisi ehkä myöhemmin tulla esille. Myöhemmin sain puhelun, josta selvisi jotakin, jonka vuoksi olen pari päivä vuodattanut kyyneliä kotona, porukoilla, autossa ja ihan joka puolella. Kyyneliä onnesta! 

Nyt sitä kuva-arvoitusta (plus minut nyt itkemään saavan biisin sanoja):

Kaipaatko jonnekkin,

Jonnekkin missä joku odottaa.

Säästätkö sun rakkautta,

Että voisit joskus rakastaa.

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä.

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä.

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.

Etsitkö jotakin,

Jonka löysit jo aiemmin.

Entä jos aarteesi

Loistaa muille kultaa kirkkaammin.

Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä.

Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.

Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä.

Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.

Kellot mittaavat tunteja.

Eiliset odottavat huomistaan.

Siinä välissä ohikiitävässä.

On elämässä vain nyt ja tässä.

Tärkeimmät asiat tapahtuvat juuri nyt! Odotan tulevaa, mutta nautin tästä hetkestä kun voin katsella asuntoja.. yhdessä poikaystävän kanssa, yhteisestä unelmasta. Nyt voin tämän paljastaa täälläkin, koska en ole asiasta vielä Jasulle kertonut ja näen hänet tunnin kuluttua eikä hän varmasti käy ennen sitä blogissa ;) Etsimme siis poikaystäväni kanssa ensimmäistä yhteistä asuntoa, 4,5 vuoden seurustelun jälkeen! Koulumme alkavat olla sen verran finaalissa (pojalla jo ohi), että nyt on aika muutolle. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan raahaamme tavaroitamme molempien toivomaan kaupunkiin kevään aikana. En osaa olla tämän iloisempi! Hypin maanataina riemusta ja niin kuin aiemmin mainitsin, itken vähän väliä onnesta! :)
Unelmani taitaa toteutua! Tiedän, että monen mielestä tämä varmasti kuulostaa hassulle, mutta me olemme odottaneet 4 vuotta eri paikkakunnilla epävarmuudessa mitä tästä kaikesta tulee. Nyt olemme jo hyvin lähellä maaliviivaa, eli yhteistä! Mmmmmm! Onni!

Nyt lähden meikkaaman ja pukemaan jotta pääsen kertomaan ilouutisen Jasminillekin!

Vanhuus ei tule yksin, vai?

Ajattelin tulla näyttämään miltä näytin lauantaina lähtiessämme istumaan pitkästä pitkästä aikaa iltaa kavereiden kanssa, eri toten kämppikseni mukaan lukien. Innostuin hieman väkertämään hiuksia nätisti ja vietinkin puolisen tuntia vessassa ähisten ja puhisten. Mini lettien tekeminen ei olekaan niin helppoa mitä luulin! ;) Tykkään väkerrellä tukkana kaikenmoista pientä kivaa, mutta iso ongelma on puutuvat kädet. Käsivoimani ovat hyvin heikot ja siksi usein luovutan hiusten laittamisen kanssa niin että kampaus on olla vähän keskeneräinen. Lauantaina en antanut periksi vaan väkersin, koska tahto oli tällä kertaa kova!

Totesin viikonloppuna todeksi monien naisten hehkutuksen, kuinka kauniit alusvaatteet tekevät hyvää naisen itsetunnolle. Alusasujen ostelu lähti hieman käsistä ja ostin kerralla kolmet, mutta piru vie tunsin sen jälkeen oloni ihanaksi, kauniiksi, seksikkäästi ja hyvin mukavaksi. Sama tunne jatkuu ja jatkuu!
Olen tainnut tulla virallisesti vanhaksi kun
* ostan mielelläni kauniita alusvaatteita (vaikkei kukaan niitä näkisikään, se tunne kun itse tietää!)
* rakastan punaviiniä
* edellä mainittu plus koti-ilta = LOVE
* yhdistettynä jälleen edelliseen, poikaystävän kainalossa LOVE
* vingun lähes viikon ennen opiskelijabileitä etten jaksa (no okei ja sitten bileiltana klo 18 aukaisen sidukan ku en mä voi jäädä paitsi kaikesta kivasta, vähentänee aikuisuuspisteitä?)
* ostan itselleni herkuksi erikoisjuustoja ja suolakeksejä
* olen täysin kuollut viime viikon 2 "bileillan" jäljiltä vielä tänään maanantaina
* edellä mainitusta syystä nukahdin kämppiksen sängylle koulun jälkeen, tunniksi (onneks kämppis nukahti kans)
* tunnen maailman suurinta onnea kun voin vahinkopäiväunien jälkeen hakea omalla autolla herkkuja ihanimman kämppiksen kanssa citymarketista ja mättää koriin euron lihaperunasoselaatikkoa sekä euron jauhelihaa
* olen vielä onnellisimpi kun voin samaisen ihanuus tytön kanssa juosta kämppää ympäri tehden jädeannoksia juuri ennen Satuhäät-ohjelmaa, jonka sitten katsomme yhdessä samalla sängyllä istuen

En vieläkään kykene ymmärtämään, että elämme nyt vuotta 2013. Täytän jälleen vuoden lisää ja aletaan olla niissä luvuissa, että aiemmin oli jonkinmoisia suunnitelmia mitä tähän ikään mennessä olisi pitänyt jo suorittaa (tai olla...). Ei varmasti tarvitse edes mainita, että en ole "ihan" kaikkia niistä saavuttanut.
Syksyllä ollaan poikaystävän kanssa jaksettu toisiamme etäsuhteessa 5 vuotta, josta virallisesti 4 vuotta eri kaupungissa. Pojan koulukin jo loppui, vastahan itkin seurustelun alkuaikoina, että en todellakaan odota 4 vuotta toista viereeni. Tässä ollaan ja.. itse ehdin myös melkein valmistumaan siinä ajassa. Ei mulla taida olla mitään valitettavaa!

Tällä viikolla oli yksi päivä koulua, mutta sekin aivan tuhottoman rankka :D Huomenna väännämme opinnäytetyötä hirrrrveen ahkeraan, tai sitten juttelemme tyttösten kanssa kampaajalla käymisestä kun aihe on ajankohtainen juuri nyt. Pakko myöntää, että ei tää elämä taida iha surkeeta olla!

"Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen
Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen

Jos sä vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu
Silloinkin kun pitäis kasvaa ja uudistuu
Kelaat samaa luuppii kunnes se jumittuu
Jumittuu, jumittuu
Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat
Joita puolustat
Niihin voimasi satsaat
Ne on niin rakkaat
Pikku harhakuvat

--

Reunan yli nojaten
Tyhjyyttä halaten
Rakkautta tuhlaten
Sydäntäsi avaten
Vitutusta uhmaten
Karsinasta karaten
Seuraava leveli on just sua varten!"

Murre veressäni

Olen muuttanut 3 vuotta sitten Kouvolan seudulta Lappeenrantaan. Puhetyyli näiden kahden kaupungin välillä on selkeästi erilainen. Puhutaanpa siis nyt murteesta ja saattaapi tässä sivussa joillekkin selvitä rivien välistä mistäpäin Kouvolaa olen.

"Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa, jota puhutaan tietyllä seudulla. Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa. Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua moniin (ala)murteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua vielä pienemmistä murteista, ja niin edelleen.Usein väitetään, että ihminen ei pääse koskaan täysin eroon murteestaan, koska se on ensimmäinen opittu kieli.
Murteissa ei ole enää niin paljoa eroja kuin aiemmin, koska media on muovannut ihmisen puhetta. Ennen murteet saattoivat erota toisistaan hyvinkin paljon, koska ihmiset eivät liikkuneet paljonkaan paikasta toiseen ja näin eivät kuulleet muita murteita." (wikipedia, Suomen murteet)

Kun puhun itsestäni sanon sekalaisesti 'mie', 'miä' ja 'mä', riippuen vähän kenen kanssa puhun. Jos olen kauan vanhempieni seurassa saatan alkaa puhumaan lievästi pohjoispohjanmaan murretta, koska äitini on sieltä päin kotoisin. Kotonakotona meillä on siis puhuttu sekaisin pohjoispohjanmaata ja paikallista murretta sekä kirjakieltä. Tästä voinee arvata, että minun puhetyylini on muokkautunut aika mielenkiintoiseksi sekametelisopaksi. Muistan kuinka naperona kaverit eivät aina ymmärtäneet mistä puhun kun nimitin asioita pohjoispohjanmaan murteen mukaan. 

Kotipaikkallani (pieni sivukylä) on kuitenkin vielä eri murre kuin entisellä kotikaupungilla. Nykyisinhän nuo kaikki kuuluvat suoraan Kouvolaan. 18-vuotiaaksi pidin tiukasti kiinni etten ala puhumaan 'sin' laukku ja 'min' meikit tyyliin niin kuin kotikaupungilla on tapana. 18-vuotis syksynäni kuitenkin aloin vähän lipsumaan periaatteestani kun poikaystävä tuli kuvioihin aivan järjettömän vahvalla min-sin-murteella.

19-vuotiaana muutin Lappeenrantaan ja ihmettelin, miksi minua ei aina ymmärretä. Esimerkkitilanne: "Rypäsin eilisen ryhmänohjauksen jälkee. Nyt on polvi kipee.", joka ymmärrettiin "Vedin kännit eilen ja satutin polveni.". Sama lopputulos, polvi kipeä, mutta alkoholi ei ole liittynyt asiaan mitenkään vaan kaaduin liukkaalla jäällä. Asiaa ei auttanut yhtään, että aloin selittämään asiaa sanoen "siis mä kaatusin". Ai, että kaatusit eli kaaduit niinkö? :D

Joskus tekisi mieli kirjoittaa täysin puhetyylilläni postaus ja kuulla muilta kuulostaako se oikeasti niin typerälle kuin täällä opiskelukaupungissani mulle väitetään. Asiaa on käsitelty hyvin moneen kertaan läheisimpien kavereideni kanssa, joiden mielestä minulla on todella korviin pistävä tapa puhua. Itse tiedostan vain, että käytän joitakin sanalyhenteitä tai muunnoksia puheessani. Esimerkiksi voisin sanoa kavereille "Miä oon pelaas lautapelei. Lähetääks me mihkää?". Huvittavaa on, että en oikeasti osaa sanoa oliko tuossakaan repliikissä mitään normaalista poikkeavaa :D En tunnista miten minun pitäisi puhua! Puhun hirmu napakasti ja äkäisen oloisesti, mutta se on minun oma puhetyyli eikä liity (kai) mitenkään muuhun. Olen pienestä pitäen vain ollut "äkäinen" 24/7, varmaan perintö mummolta.

Tuon videon perusteella olen karjalaisen ja savolaisen sekoitus ;)

Tykkään ihan hirmuisesti eri murteista, en tiedä vaikuttaako oman puhetyylin arvostelu asiaan. On ihanaa kun ihmiset puhuvat omilla tyyleillään luonnollisesti. Aina ihmiset ovat jollakin tyylillä saaneet asiansa muiden tietoisuuteen. Miksi siis muuttaa omaa puhetyyliään vain, koska ei puhu paikallista murretta? En minä halua olla kuin kaikki muut, mutta toisaalta se helpottaisi. Tunnen ihanaa vapautta päästessäni puhumaan vanhojen lapsuudenkavereiden kanssa, koska heille saan puhua tällä omalla tyylilläni ja tulen helposti ymmärretyksi.

 

Oikeasti on mahdoton rikkaus kun Suomenkin kokoisessa pikkusessa maassa on eri tapoja kommunikoida! Taisin Karjalaiseen tapaan vähän lähteä raiteilta, mutta mitäpä sitten ;) Hih!

Nyt tää eilisen extempore bilehile alkaa siistiytyy poikkistaan varte! Tukan sävytyst ja oman naaman sekä huoneen siistimist luvas! (murre wuhuu!!!)

Ihanata viikonloppua kaikille!!

Stressipunkero

Heipsan kaverit! Lomat lomailtu, joulut ja uudet vuodet vietetty. Mennyt kuukausi on ollut vauhdikas ja hyvin rahan ahne. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta mielialan perusteella voisi olla kelpoa alkaa harrastaa liikuntaa. Koulustressiä on suuresti ilmassa ja livautinpa jopa sanan "lopetan" tässä viime aikoina. Kaikesta huolimaata vielä aion yrittää. Jospa hätäkokous opettajan kanssa auttaisi. Eipä ammattikorkeakouluopiskelun kuulukaan olla niin helppoa, nämä alakulot varmasti kuuluvat siihen. 

Joululahjaks sain paljon kaikkea toivomaani muun muassa Muumi-sesonkimukin, Cecelia Ahernin ja David Nichollsin kirjat, lahjakortin, yökkärin sekä villasukat. Kyllä olin toivonut jopa sitä klassikkojoululahjaksi kiivennyttä yöpukua. Aikoinaan joululahjoista paljastui useita yöpukuja, mutta viime vuosina ne ovat vähentyneet. Nainen tarvitsee kauniita yöpukuja, joten on käytettävä hyväksi kaikki mahdollisuudet. Saamani yöpuku ei ole kyllä öisin päälläni ollut, vaan viihdyn siinä kaikki kotipäivät. Flanellipöksyt ja pitkähihainen joulunpunainen paita sopivat täydellisesti kotioleskeluun. Ihanaa jauhan yöpuvustani blogissani! Hmm..! ;)

Toinen lempparilahja oli ehdottomasti isäni antama Sokoksen lahjakortti, jota jo vingutin saadakseni toisen klassikkojoululahjan itselleni. Olen uuden lautapelin onnellinen omistaja! Olemme intopinkeinä pelanneet poikaystäväni kanssa ihanaa loogisenpäättelyn peliä, Enigmaa. Lapsi on terve kun se leikkii!

Joululahjoista kirkkain oli ehdottomasti Mauski, joka uskaltautui kotiutumaan kotimaisemiin pariksi päiväksi joulun ajalla. Enkä yhtään laita vastaan saamastani materiajoululahjasta, Thomas Sabon ruusukvartsirannekorusta ja kahdesta charmista. Joulu meni siis ihanista joululahjoista nauttiessa, vaikkakin jouluaaton makasin kuumeisena sohvalla. OIkeastaan koko joululoma on kulunut sohvalla/sängyllä maatessa, koska ensin itse kärsin yltiö pitkästä flunssasta, joka ei edelleenkään ole keuhkoputkestani poistunut ja heti oloni helpotuttua Jayjay sai saman taudin. Viime päivät olemme viettäneet tuijottaen nettiteeveetä ja välillä hieman Enigmaa pelaten, sängyssä toki. (juuri kun kirjoitin tämän lauseen, sain viestin vanhemmillaan käymässä olevalta JJ:ltä "poika on petipotilaana taas, vaikka aamu oli parempi")

Koska normaalissa arkielämässä ei ilonaiheita tunnu löytyvän, on niitä kaivettava aina mahdollisuuden tullessa järjestämällä juhlia. Ennen joulua vietimme viini- ja glögihuuruiset pikkujoulut. Meno oli riehakasta ja vuotuinen glögiannos tuli sopivasti täyteen. Kouvolan tyttöjä näen nykyään aivan liian harvoin, eikä asiaa auta muutoin kuin muistuttamalla nuo pikavisiitit. Nytkin istun käpykylässä yksin ne aiemmin mainitsemani yöppäpöksyt jalassa enkä ole näkemässä typyköitä. On tää kumma juttu.. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampi on tarttua puhelimeen ja soittaa kavereille. Pitäisi ottaa itseään vaan niskasta kiinni ja ryhdistäytyä tällä(kin) elämänsaralla!

Suurin ryhdistys on kuitenkin tultava koulurintamalla, koska nyt läks vika vuos menemään. Muutama vaatimaton kurssi käymättä plus 2 harjoittelua... HUI! Nyt tärisee kädet siihen suuntaan, että paras poistua ;DD

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!