22. marraskuuta 2012

En odota yllätystä, en pidätä hengitystä..

... mutta ajattelin vähän hihkua, iloita ja paeta.

(kuvitusta piti tulla, mutta en osannutkaan siirtää kännykästä kuvia..)
Harjoittelu on melkein ohi, lukuunottamatta muutamaa tuntia. Olen oppinut hirveästi tällä harjoittelujaksolla ja olen iloinen, että saimme irlantilaisen vaihtaritytön seuraksemme, koska hänestä on ollut ihanaa seuraa ja piristystä harmaisiin päiviin. Tänään on hyvä mieli, vaikka vähän ketuttaa pikku jutut. Harjoittelu on ollut ras-kas, mutta se on nyt takana. Mikä fiilis kun vihdoin voi sanoa suorittaneensa ensimmäisen 8 viikon pituisen harjoittelun. Edessä enää 2 ja sitten olen aikalailla valmis. Voi että!



Mun tekee kauheasti mieli kirjoitella, mutta oikeastaan ei ole mitään mistä kirjottelisi. Arki rullailee painollaan, mitä nyt tällä viikolla on nopeuttajana ollut uusia leluja kun kotiini eksyi ensin Samsung Tab ja toisena Nokia Lumia. Lelujen parissa illat lentää kuin siivillä enkä muista pakkailla, siivoilla tai tehdä harjoittelutehtäviä. Damn!

Huomenna siivilleen minut ottaa iso kone ja lähden...


Niin, reissuun! Olo on todella seesteinen, vaikka mahassa pyörii jännityspallo. Olen niin loman tarpeessa! Matkalaukku on onneksi jo valmiina nousuun, niin kuin minäkin. Ainoa hidastava tekijä on pakkaamattomat käsimatkatavarat. En tiedä ollenkaan mitä tarvitsen! Voih.. en vain malta odottaa!

Tiskit tiskattavaksi ja suihkun kautta petiin. 

Rakkaudella: Ninna

14. marraskuuta 2012

(Ihanan) huonoa huumoria

Tiedätkö sen tunteen kun sinua naurattaa ihan kauheesti ja kukaan ei ymmärrä mille naurat? Mulla on ihan kauhean huono huumorintaju, joka on suora ennakkoperintö isältäni. Isäni on onnekis jopa minua pahempi! On täysin normaalia, että isäni linkittää jotakin ihan kauheata sontaa minulle facebookissa ja hetken kuluttua tajuan nauravani kippurassa. Poikaystävällä on ollut aikamoinen matka meidän syvimpään olemukseen! ;) Oikeasti tulee välillä naurettua pelkästään sille, kuinka tyhmille jutuille itse nauran. Ihan ihmeelliset jutut saa hysterian aikaan, eikä tarvitse edes olla väsynyt ja levoton ;D



Tämän päivän kikatukset sai aikaan kuitenkin väsymys. Aloitin mukamas tekemään harjoittelutehtäviä, mutta eipä varmasti kannata tässä mielentilassa. Nauran silmät vetisinä kaverin saamille iskuyrityksille, iskijänä neljäkymppinen fyssari. Kaveri arvosti minunn Robin imitaatiota, "Sä oot sen sy-sy-sydämen pu-pu-puuttuva palanen! _tyypin nimi_ tietää nyt mistä Robbari laulaa!". Robin saa mussa muutenkin hysteriaa aikaiseksi; niin söppänä ja hitto kuinka hienot biisiensanat! Tän hetken ehdoton lemppari on Robinin Biologiaa. 


Koska Robinin Biologiaa-biisiä ei löydy Youtubesta niin varmasti arvostatte, että kirjoitan sanat juuri nyt juuri tähän ;) Vaaaar såååå goooood!


Koko luokka lomaa odottaa, että kaikkee hauskaa tehdä saa, sitä mitä sattuu huvittaa.
Kunpa arkipäivät häviäis, ainoastaan viikonloput jäis, kunpa pelkkää kivaa olla vois vaan.
Me kaikki joskus niin kai toivotaan!
Biologiaa, ruotsia ja sitten liikuntaa, vielä kemiaa, kuka enää jaksaa matikkaa.
Nää päivät kuluu niin, ne menee pelkkään rutiiniin, eikä kiinnostaa vois vähempää!
Vielä viisitoista minuuttii, sitten heitän koulun ovet kii. Kaverille viestii jo vaan.
Jotakin se maikka selittää, eikö se jo tilannetta nää, koko luokka miettii omiaan vaan.
Ei jaksais yhtään istuu paikoillaan!
BIOLOGIAAAAA!

8. marraskuuta 2012

kuvasäikäytys ja -arvoitus

Heipsan! Täällä koetetaan selvitä harjoittelusta, jälleen kerran. Stressi on niin maksimaalinen ettei meinaa millään edes ymmärtää tilannetta. Mitään kivaa ei ehdi tekemään ei arkena eikä viikonloppusinkaan.
Kaiholla katson kesän kuvia joissa näytän niiiin fressiltä ja rentoutuneelta, vaikka silloinkin oli tuskaa töiden kanssa. Koskaan ei vissiin oikeasti ole hyvin! :D



Ylläoleva pömpelö on kesä-Nina, mutta kuvaa ihan hyvin mun eilistä lookia, nyt on vain mustemmat silmäpussit.
Harjoittelua jäljellä 2 viikkoa, takana 6! Uuuuuh! Pakko myöntää, että mielenterveyskuntoutus on kuntouttajallekin todella rankka paikka! Tämä kuntoutusalan tuleva ammattilainen on aika uupunut! On hassua kuinka oikeasti itsessään huomaa sen ammattiin kasvamisen. Pikkuhiljaa vaan huomaa, että piru vie minähän osaankin jotakin. Tekee oikeita havaintoja ja saa niistä kehuja ohjaajalta tai saa kirjoitettua ihan hyvältä näyttävän lausunnon. Jei! 
Rankkaa tämä opiskelu on, mutta itselleen mieluisan ammatin eteen kuuluukin joutua vähän tekemään töitä! (vähän on suhteellista..) 
Eilen väänsin itkua täydestä uupumuksesta. Poikaystävä määräsi illaksi lepoa ja tänään olikin jo parempi päivä. Pääsin jutustelemaan lähestulkoon koko päivän englantia irlantilaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Sama ala, eri maa, vitsi kuinka rikasta keskustelua voi saada jopa minun englannillani!!! Hyvä mieli stressistä huolimatta!!

Seuraavana luvassa kuva-arvoitus:


Mmmmmiiiiikä se on? Valotolppia? Katua? Valkoisia rakennuksia?


Jännän näköistä kasvillisuutta, vettä?



Lisää vettä? Rantatuoleja? Hienoa hiekkaa?



Uima-allas ja lisää aurinkotuoleja?

Vastaus; tärkeinpänä sanat 'all inclusive' ja 'Tunisia'. Jätän kolkon depressiivisen Suomen oman onnensa nojaan viikoksi. (EDIT// päivämäärät yms. poistettu näkyvistä)

Nyt varmaan selkenee se miksi mulla on aivan kaamea stressi? Kaikki tehtävät tulee olla valmiit ennen irtiottoa! Mutta "helppoja hommia" niin kuin eräs ystävämme sanoi! Hih hei!!