En odota yllätystä, en pidätä hengitystä..

... mutta ajattelin vähän hihkua, iloita ja paeta.

(kuvitusta piti tulla, mutta en osannutkaan siirtää kännykästä kuvia..)
Harjoittelu on melkein ohi, lukuunottamatta muutamaa tuntia. Olen oppinut hirveästi tällä harjoittelujaksolla ja olen iloinen, että saimme irlantilaisen vaihtaritytön seuraksemme, koska hänestä on ollut ihanaa seuraa ja piristystä harmaisiin päiviin. Tänään on hyvä mieli, vaikka vähän ketuttaa pikku jutut. Harjoittelu on ollut ras-kas, mutta se on nyt takana. Mikä fiilis kun vihdoin voi sanoa suorittaneensa ensimmäisen 8 viikon pituisen harjoittelun. Edessä enää 2 ja sitten olen aikalailla valmis. Voi että!

Mun tekee kauheasti mieli kirjoitella, mutta oikeastaan ei ole mitään mistä kirjottelisi. Arki rullailee painollaan, mitä nyt tällä viikolla on nopeuttajana ollut uusia leluja kun kotiini eksyi ensin Samsung Tab ja toisena Nokia Lumia. Lelujen parissa illat lentää kuin siivillä enkä muista pakkailla, siivoilla tai tehdä harjoittelutehtäviä. Damn!

Huomenna siivilleen minut ottaa iso kone ja lähden...

Niin, reissuun! Olo on todella seesteinen, vaikka mahassa pyörii jännityspallo. Olen niin loman tarpeessa! Matkalaukku on onneksi jo valmiina nousuun, niin kuin minäkin. Ainoa hidastava tekijä on pakkaamattomat käsimatkatavarat. En tiedä ollenkaan mitä tarvitsen! Voih.. en vain malta odottaa!

Tiskit tiskattavaksi ja suihkun kautta petiin. 

Rakkaudella: Ninna

(Ihanan) huonoa huumoria

Tiedätkö sen tunteen kun sinua naurattaa ihan kauheesti ja kukaan ei ymmärrä mille naurat? Mulla on ihan kauhean huono huumorintaju, joka on suora ennakkoperintö isältäni. Isäni on onnekis jopa minua pahempi! On täysin normaalia, että isäni linkittää jotakin ihan kauheata sontaa minulle facebookissa ja hetken kuluttua tajuan nauravani kippurassa. Poikaystävällä on ollut aikamoinen matka meidän syvimpään olemukseen! ;) Oikeasti tulee välillä naurettua pelkästään sille, kuinka tyhmille jutuille itse nauran. Ihan ihmeelliset jutut saa hysterian aikaan, eikä tarvitse edes olla väsynyt ja levoton ;D

Tämän päivän kikatukset sai aikaan kuitenkin väsymys. Aloitin mukamas tekemään harjoittelutehtäviä, mutta eipä varmasti kannata tässä mielentilassa. Nauran silmät vetisinä kaverin saamille iskuyrityksille, iskijänä neljäkymppinen fyssari. Kaveri arvosti minunn Robin imitaatiota, "Sä oot sen sy-sy-sydämen pu-pu-puuttuva palanen! _tyypin nimi_ tietää nyt mistä Robbari laulaa!". Robin saa mussa muutenkin hysteriaa aikaiseksi; niin söppänä ja hitto kuinka hienot biisiensanat! Tän hetken ehdoton lemppari on Robinin Biologiaa. 

Koska Robinin Biologiaa-biisiä ei löydy Youtubesta niin varmasti arvostatte, että kirjoitan sanat juuri nyt juuri tähän ;) Vaaaar såååå goooood!

Koko luokka lomaa odottaa, että kaikkee hauskaa tehdä saa, sitä mitä sattuu huvittaa.

Kunpa arkipäivät häviäis, ainoastaan viikonloput jäis, kunpa pelkkää kivaa olla vois vaan.

Me kaikki joskus niin kai toivotaan!

Biologiaa, ruotsia ja sitten liikuntaa, vielä kemiaa, kuka enää jaksaa matikkaa.

Nää päivät kuluu niin, ne menee pelkkään rutiiniin, eikä kiinnostaa vois vähempää!

Vielä viisitoista minuuttii, sitten heitän koulun ovet kii. Kaverille viestii jo vaan.

Jotakin se maikka selittää, eikö se jo tilannetta nää, koko luokka miettii omiaan vaan.

Ei jaksais yhtään istuu paikoillaan!

BIOLOGIAAAAA!

kuvasäikäytys ja -arvoitus

Heipsan! Täällä koetetaan selvitä harjoittelusta, jälleen kerran. Stressi on niin maksimaalinen ettei meinaa millään edes ymmärtää tilannetta. Mitään kivaa ei ehdi tekemään ei arkena eikä viikonloppusinkaan.

Kaiholla katson kesän kuvia joissa näytän niiiin fressiltä ja rentoutuneelta, vaikka silloinkin oli tuskaa töiden kanssa. Koskaan ei vissiin oikeasti ole hyvin! :D

Ylläoleva pömpelö on kesä-Nina, mutta kuvaa ihan hyvin mun eilistä lookia, nyt on vain mustemmat silmäpussit.

Harjoittelua jäljellä 2 viikkoa, takana 6! Uuuuuh! Pakko myöntää, että mielenterveyskuntoutus on kuntouttajallekin todella rankka paikka! Tämä kuntoutusalan tuleva ammattilainen on aika uupunut! On hassua kuinka oikeasti itsessään huomaa sen ammattiin kasvamisen. Pikkuhiljaa vaan huomaa, että piru vie minähän osaankin jotakin. Tekee oikeita havaintoja ja saa niistä kehuja ohjaajalta tai saa kirjoitettua ihan hyvältä näyttävän lausunnon. Jei! 

Rankkaa tämä opiskelu on, mutta itselleen mieluisan ammatin eteen kuuluukin joutua vähän tekemään töitä! (vähän on suhteellista..) 

Eilen väänsin itkua täydestä uupumuksesta. Poikaystävä määräsi illaksi lepoa ja tänään olikin jo parempi päivä. Pääsin jutustelemaan lähestulkoon koko päivän englantia irlantilaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Sama ala, eri maa, vitsi kuinka rikasta keskustelua voi saada jopa minun englannillani!!! Hyvä mieli stressistä huolimatta!!

Seuraavana luvassa kuva-arvoitus:

Mmmmmiiiiikä se on? Valotolppia? Katua? Valkoisia rakennuksia?

Jännän näköistä kasvillisuutta, vettä?

Lisää vettä? Rantatuoleja? Hienoa hiekkaa?

Uima-allas ja lisää aurinkotuoleja?

Vastaus; tärkeinpänä sanat 'all inclusive' ja 'Tunisia'. Jätän kolkon depressiivisen Suomen oman onnensa nojaan viikoksi. (EDIT// päivämäärät yms. poistettu näkyvistä)

Nyt varmaan selkenee se miksi mulla on aivan kaamea stressi? Kaikki tehtävät tulee olla valmiit ennen irtiottoa! Mutta "helppoja hommia" niin kuin eräs ystävämme sanoi! Hih hei!! 

Tuparilauantain

Moikkelis moi!

Mun pitäs yllättäen taas tehä kaikkee muuta kuin vääntää postausta. Voin rehellisesti sanoa, että nyt ei kiinnosta noi kouluhommat! Vietettiin tänä viikonloppuna etukäteen vuosipäiväämme poikaystäväni kanssa. Tuntuu vallan hurjalta, että tässä on eletty viikonloppusuhdetta noin 3 vuotta. Ehdimmehän asua saman kaupungin sisällä vajaan vuoden ennen kuin opiskelijaelämä alkoi. Tänä vuonna pidimme rahapussin nyörit tiukalla ja päätimmekin keskittyä vain toisiimme ja omatekemäämme ruokaan. Vietettiin siis koko viikonloppu kahden kesken syöden ja leffoja katsellen. Nyt kuitenkin alkaisi arki jälleen..

Palataan nyt kuitenkin legendaariseen, muistorikkaaseen toissa viikonloppuun! Tuolloin juhlittiin Ipaliinin ja Jartsukan tupareita. Meininki oli ehkäpä himpan liian kovaa, mutta muistojahan nuo villit illat vain tuottaa ;) Pirun hauskaa oli eikä kukaan tehnyt mitään laitonta, se on pääasia ;) Oli ihanaa kun oma poikasenikin pääsi paikalle pitämään kansanne hubahubaa! Tanssia, laulua, hyvää syömistä/juomista ja mikä tärkeintä mahtavaa seuraa, mitä muuta kunnon lauantai-ilta edes vaatii?
Päälleni puin aivan liian lyhyen mekon ja kiiltäväpintaiset legginssit piilottamaan peppua. Rusettinahkapanta piti etutukan poissa edestä ja koruiksi heitin vain yksinkertaiset Swarovskin nappikorvikset ja Guessin ranneketjun. Piilarini jäivät vanhemmilleni joten oli pakko pitää yhtenä asusteena myös nörttirillit.

Yllä olevasta kuvasta en tahtonut kokonaan sensuroida seuralaistani, koska tykkään niin kovin tuosta viime jouluna J:lle ostamastani neuleesta. Harmi kun poika ei sitä käytä kovinkaan usein. Taitaa olla "se siistimpi", ainakin olevinaan. Voi että kuinka osaa alkaa hymyilyttämään kun katsoo noita kuvia. Kaikki näyttävät niin iloisilta!

Tuolla samalla ilolla kohti pelottavaa harkkaviikkoa! Kääksis!

Älä ikinä päästä tyttöystävääsi.. eiku PÄÄSTÄ!

Heipat uupuneelta naikkoselta! Tänään aloitin jälleen työharjoittelun ja edessä rankka 8 viikkonen. Uskon että olen aika kova typy tämän harkan jälkeen. Tuntuu, että tästä mä opin ja paljon!

Tänään ihana YTHS:n hammaslääkäri teki etuhampaistani entistä esteettisemmät ja nyt kelpaa hymyillä vieläkin enemmän. Naperona nuo etulegot ovat katkenneet ja tahdoin ennen 18 vuoden ikää saada ne symmetriseksi. Hammaslääkäri, kunnallisella puolella ei ollut kanssani samalla aaltopituudella ja sainkin ihmeelliset pullukat palikat. Äitini on valitellut nyt 4 vuotta hampaideni muodosta, joten päätinpä kerrankin olla äidilleni mieliksi ja kysäistä YTHS:lla voisiko noille jotakin tehdä. Tutkailujen jälkeen hammaslääkäri totesi, että tuo epäonnistunut hampaidenkorjaus aiheutti sen ettei koko legot edes osallistu purentaani :D Eli uusiksi meni!

Samalla YTHS-reissulla nappasin mukaani lääkärin mielipiteen polveni kunnosta. Sählä ku sählä, polvi on rikki, mutta kivun rajoissa sillä saa kävellä. "Hyvä että ei ole veripolvi!" :D

Poikaystäväni on naureskellut Zalandon mainokselle ja tehnyt selväksi etten minä saa vierailla kyseisillä sivuilla. Noooh... miltäpäs seuraavat kuvat näyttävät?

Sinnehän minäkin eksyin tuossa viime viikon ahdistuksissani ;) Kahdet nilkkurit saapuivatkin tänään Valintataloon. Laatikko oli aivan valtava! Mustat Vagabondit muistuttivat yllätyksekseni kumisaappaita, mutta nuo toiset taitavat miellyttää silmääni.

Nyt mielipidettä kengistä kehiin:
YES or NO?

Stressipeppu

Moikkuli moi!

Viime päivät ovat menneet hyvin hyvin alakuloisissa fiiliksissä. Opinnäytetyömme on nyt lykätty riittävän lähelle viime hetken paniikkia, ja tämmöinen stressiherkkä tyttönen on saanut lievän muodon burnoutista. Turhaan erittelen, miltä musta tuntuu, jätetään se sinne kouluun kun joka tapauksessa joka välissä tulee kertoa tuntemuksensa.Kaikki varmasti ymmärtää, ettei stressi ole hyvä tunne.

Eilinen näytti kuvien kaltaiselta, muistiinpanoja lähteistä, meikitöntä nassua, haaremipökää ja tietokantoja, hirrrrveen hauskaa! Tietokannat ja lähteiden etsintä muutenkin on suoraan Helvetistä! Mielessäni vallitsee täysi kaaos kun muistaa nähneensä jonkun aiheeseen liittyvän sivun joskus jossain muttei löydä listoistaan sitä tiettyä.

Opparin tekeminen on todella tylsää ja typerää! En mä voi näyttää mitä osaan kun en osaa mitään! Heijjaa ja hellät tunteet!

Oman mielen tasapainoni vuoksi karkasin eilen Lappeen kolostani vanhempieni katon alle. En jaksa nyt stressata mitä söisi ja onko kaapissa kaikki tarvittava. Kun voimat loppuu, ainoa joihin (tahdon) voi(da) luottaa on vanhemmat. Toki nykyisin heilläkin on omat menonsa ja elämänsä, joihin minä en enää kuulu, mutta kyllä täällä on aina huone mulle vapaana ja tilaa mun itkuille. Onnekseni!!! Mihinhän sitä joutuisi ilman, että voisi soittaa jollekkin "tuun nyt sinne kun pää hajoaa"?

Mulle ei siis rehellisesti nyt vaan kuulu mainiota. Lapsuuden kaveri sattui äsken kysymään facebookissa parin vuoden jälkeen mitäpä minulle kuuluu. Arvaatkaa mietinkö kauan mitä vastaan. Ei voi pamauttaa kaikkia murheitaan, mutta valehtelu "mulla kuuluu hyvää", tuntuu tekopyhältä.
On mullaki ongelmani! :D

Kohta maalaan naamani ja suuntaan kauppakeskus Veturiin! Waaaau! :D Jospa poikaystävänkin näkeminen piristäisi! Jos se höhlä vaan tulis jo! :)

Toivottavasti teidn syksy ei ole näin rankka! <3 p="p">

Syy(s)

Syksy on saapunut ja kumman nopeasti se alkaa vaikuttamaan mielialaan sekä yleisfiilikseen.
Mitä kuuluu minun syksyyni?

* Punkkua; mieluiten keskitäyteläisenä ja marjaisena

* Asusteita, joita voi käyttää vapaa-ajalla sekä työharjoittelu-/kouluaikana

(Kuvassa rakkaimmat laukkuni, nimineulani sekä avainnauhani)

*Muutosta kämpässä sekä hiuksissa, hupsis! 

On kumma kuinka syksy oikeasti vaikuttaa itseeni aina kauhealla muutoksen halulla. Tahdon muuttaa kaikkea aina syksyisin! Tänään muutettu huoneen järjestys, koska kärsin kodittomuuden tunteesta. Tunne oloni kotoisaksi vain siellä missä sydämeni on, eikä sydämeni majaile saman katon alla kanssani.. Viikko viikolta ahdistaa enemmän olla täällä omassa kolossani! Päätin aloittaa panostamaan hieman omaan huoneeseeni niin että viihtyisin siellä, vaikka kauhea koulustressi painaa päälle.

Aiemmassa postauksessani mainitsin toisen muutoksen. Aloitin siis myös omaan persaukseeni keskittymisen. Leviäminen loppui nyt! Lihasjänteys jo viikon aktiivisen ajan jälkeen on huomattavissa! Voi tätä kipua ;D

Tämmöstä mun syksyssä. Nyt pitäisi alkaa laittamaan naamaa kuntoon ja tuota kuvassa olevaa ruokaa naamariin, jotta olisin klo 13 näpsäkkänä valmiina ottamaan terapiaryhmän haltuuni. Heijjaa!

Taasko sitä mennään?

Syksyä pukkaa, niin koulun kuin säänki puolesta. Kummasti tää syksy tuntuu. Koulu aiheuttaa stressiä ja kynsien puremista, sää jäätymiskuolemaa. Vietän omaa etäpäivää, eli skippasin päivän koulun edistyäkseni kouluhommissa. Kaksi sivua tekstiä saatu aikaiseksi klo 10-13 välillä plus sata miljoonaa keskustelua fb:ssa kavereiden kanssa. Ei taida luistaa, mutta laitetaa luistamaan!

Ajattelin nyt kuitenkin tulla heittämään muutaman viikon takaisen Kouvola-asun tänne. Viihdyin ihanasti uusissa kledjuissani. Ihanasti pönötän taas niin selkä kaarella ja maha ulkona että näyttää kuin olisin raskaana. Huono tapa röhnöttää huonossa asennossa, en ole paksuna :D 

Noista röhnötyskuvista voikin sitten siirtyä otsikkoon.; taasko sitä mennää? Miltäs näyttää?

Kaikki jotka mut tuntee, tietää etten pysy suklaasta erossa. Tää on ainoa vaihtoehto millä saan vähän tarkkailtua itteäni ja harkittua joka ikistä suupalaa kahteen kertaan. Taisi iske syysmasis tälle leväperälle! Lisätäänpä liikuntaa ja vähennetääpä ylimääräisiä välipaloja. Saa nähdä mihin tässä tullaan! :D Saa antaa mulle vinkkei mitä voi laiska ihminen tehdä oman hyvinvoinnin edistämiseksi! ;)

Suomalaisen tosi tv:n yllättäjät

Idols-formaatti on kulunut mielestäni jo loppuun ja olinkin jo sitä mieltä, että tuon akltaiset kisailut voisi lopettaa. Olin väärässä, TVOF osasi yllättää.

Miten joku osaa tulkita noin hyvin? Koskettaa ja kovaa... kyynel vierähtää pakolla silmäkulmaan! Jesse laulaa sydämestä sydämeen!

Mikko on vaan kova! Miehellä on aivan huippu asenne elämään! Tästä voisimme ottaa jokaikinen mallia! Jokainen meistä on yksilö vikoineen ja hyvine puolineen, kaikki ihan yhtä ihmisiä. Rock-asenne yhdistettynä positiiviseen elämänasenteeseen vaan toimii ja tulee läpi biiseistäkin. Tuo Lasinen maa-biisi on mielestäni aivan järjettömän ihana! Mikko vaan on ROCK, mutta toimii myös rauhallisemmassa! 

Voi miehet miehet kun saatte mun pään pyörälle! (ymmärtää jokainen miten tahtoo)

Perus sunnuntai?

Tämä olisi jälleen mukavan, ehkä hieman erilaisen viikonlopun jäljiltä omassa kolossaan. Viikonloppu meni Repovedel ja Kouvolan maisemissa. Repovesi oli vieläkin yhtä kaunis kuin aiemminkin ja Kouvola Taiteiden yöstä huolimatta aika .. noh rauhallinen. Viikonloppu oli yhtä rauhaisa kuin Kouvostoliitto itse, mitä nyt jännitystä saatiin aikaan Repovedellä Extreme-päivässä.

Olo on harmoninen! (niin kuin siinä Nesteen mainoksessa ;) )

Kämppä ei ihan niin harmoninen kolmine avaittuine matkalaukkuineen ja sattumanvairaisine tavaroineen. 

Kävästiin tänään jälleen vähän urkkimassa Kouvolan asuntotarjontaa. Ihan vahingossa ihan ihan vähän rakastuttiin saunalliseen omistuskaksioon. Asunnossa oli parketti ja ihana vaatehuone (sen saunan lisäksi!). Huomattiin tuon asuntoesittelyvierailun jälkeen sisustavamme Prisman käytävillä tuota asuntoa. Ei tainnut ihan vielä olla ajankohtaista! :D

Nyt kuitenkin kutsuu töllö ja peti. Toivotaan, että tästä alkavasta viikosta tulee yhtä mukava (ja haaaarmooooninen) kuin menneestä! 

Toivotaan lisäksi ettei suuri pelkoni, tähän lähdön tunteeseen kiinni jääminen, toteudu! :)

Kenkafriikin salaisuus

Olen hurahtanut uuteen kohteeseen. Ei se kohde kyllä mikään yllätys ole, minut tuntien. Rakastan kenkiä ja laukkuja, mutta yksi alue on elämässäni ollut ei niin kenkätarkka. Tuo alue oli urheilu.

Olen kahden viikon sisällä hamstrannut 2 vuotta vanhojen Lidlin (kyllä, luit oikein) lenkkareiden tilalle kahdet kauneimpiakin kauniimmat lenkkikengät. Ensimmäiset valitsin värin perusteella ja poikaystävän "pakottamana". Olen valitellut jalkakipuja lenkkieni jälkeen ja kipuiluhan tunnetusti ei pusaa uudestaan lenkille. Poikaystävä vihjasi ostavansa mulle vuosipäivälahjaksi mieleisnsä lenkkarit jos en ala jo toimia ite. Enhän mä nyt mitää lenkkareita taho rakkauspäivä-lahjaksi!!! :o Ensimmäiset rakkaani olivat Reebokin junior-mallistosta, kauniit, musta-pinkit ja aivan järjettömän kevyet. Nuo rakkaat on jo testattu tehokkaasti (avauslenkki 3h) ja todettu täydelliseksi! 

Nyt viikonloppu hurahdin kunnolla. Word is EasyTone! 

Omani ovat yllä olevien sekoitus; väri ylempää mutta malli alempaa. Noilla kävelyn jälkeen persus on sopivasti tulessa ja todellakin tuntee tehneensä jotakin. Askel on kevyt ja mukava! Mistään ei hierrä eikä paina vaan tuntuu kuin pumpulissa kävelisi! Parin vuoden haave on toteutunut! 

Tästä lähin en lenkkeile vaan iisitounailen! 

Hymytytön hymy hyytyy

Joskus ei vaan jaksa, vaikka olisi istunut koulun penkissä vasta 2 päivää (herranjumala!). Olen puhki poikki ja täysin kelvoton tekemään mitään.
Koin pakottavaa tarvetta saada kirjottaa omia oikeita fiiliksiä koulutehtävän "tämä kirja sai minut ajattelemaan ammatillisessa mielessä hyvin monia valaisevia asioita"-meningin sijaan. Tuo kirja oikeesti saa mut miettimään vain etten jaksa. Stressaan opparista aivan tuhottoman paljon ja olen varma että pääni räjähtää näillä näppäimillä. Lisäksi tänään tuli sellainen tilanne vastaa, mikä laittoi miettimään mihin perkuleeseen sitä asettuisi valmistuttua. Toisaalta asia ei ole ajankohtainen kun mulla on opiskeluja vielä varsinaisesti 1,5 vuotta jäljellä. Se asian toinen puoli on tuo minun toinen puoleni eli poika. Yhdessä! Jonnekin! Minne? Haaveita on mutta onko järkeä muuttaa jos en itse saakaan töitä kyseisestä kaupungista tai sen läheisyydestä. Väliaikaisratkaisu, Kouvola kun nyt saattaa olla poissa pelistä. Juuri eilen ehdin järjestelmään alustavasti asiani niin, että Kouvola tulisi kuulumaan elämääni ja tänään järkky muista syistä nuo pläänit. Elämä on aika julma kaveri!


 

Oon aina hymyilevä ja helposti lepytettävä, mutta jos väsyn täysin, ei mua piristä mikään. Nyt just tuntuu, että en vaan tyydy mihinkään. En osaa sanoa mitä tahdon elämäni suhteen! Miksi pitää edes tietää? Miksei voisi vain mennä ja katsoa, mitä elämä tuo tullessaan? Ei tää taival täällä Maan päällä, taida ihan niin vakavaa olla ettei vois vähä tesmailla mikä tuntuu parhaimmalta.

Kun mua ahdistaa, tahdon pois heti sieltä missä ikinä olenkin. Mulle tulee väistämättä sellanen olo, että nyt äkkiä jalat alle ja pois, mutta en tiedä minne mennä. Sanotaahan sitä, että turha juosta karkuun kun ne huolet tulee perässä kyllä. Juoksin jo pakoon lenkille, mutta ei ne huolet hävinny tonne Saimaasee.

"Mä teen sen, mitä mun tehtävä on. 

Mä meen, koska mun mentävä on.

Eeih, ei mikään mulle riitä, mulle eeih!

Ei mikään tunnu miltään enää, eeih!

Eeih, anna mä meen, anna mä meen!"

Rakkaushuuli

Nyt on pakko esitellä uusi rakkaus huulituotteeni. Luin eräästä blogista huulituotteesta joka kosteuttaa, mutta sisältää kunnolla pigmenttiä. Kärsin ise hyvin kuivasta ihosta kaikkialta joten kuivat huulipunat eivät minulle sovi kun huulet alkavat näyttämään puolentunnin jälkeen karsealta. Tämän ihanan huulivoidepuna-hässäkän levittämisen jälkeen huulet näyttävät syötävän hyvältä!

Kuvista ei ihan saa selvää värin totuutta, mutta siis sävy on hieman puolukkapuuroa tummempi. Pysyvyys on mielestäni hyvä verrattuna tuotteen keveyteen. Olen aika sotkuliisa, joten saan useat punat poskille melkoisen nopeasti, mutta tämä väri on pysynyt upeasti siellä missä kuuluukin.

BONUSKUVA! Päätin vuosi sitten etten enää laita blogiin mitään pusutus- tai vähääkään herutuskuvan kaltaisia otoksia, mutta nyt rikoin periaatettani. Pitääähän nyt huulipunaa esitellessä olla pusukuva! :D Omaksi pelastuksekseni (etten tämän postauksen jälkeen törmää irc-galleriassa jälleen omaan pärstääni eri nimellä) liitin oman bloginimeni kuviin. Itselläni siis on irc-galleriassa edelleen tunnukset, mutta eri nimellä kuin blogimaailmassa. Olen itse asiassa tosissani harkinnut aloittavani tämän signeeraustavan yleistämisen. En haluaisi enää koskaan törmätä omiin kuviini muutoin kuin itseni tai ystävieni lisäämäänä..

Mutta siis; huulituote nam!

Pidennetty Saimaa-viikonloppu

Viime viikon lauantaina pomppasin autooni ja köröttelin hitaasti letkassa kohti Lappeenrantaa. Olimme sopineet kämppikseni kanssa viettävämme mukavaa lomaviikonloppua samalla kun maanantaina on hoidettavana velvollisuuksia asuinkaupungissamme. Suunnitelmat olivat täysin avoimet vielä sunnuntaiaamunakin. 

Aloitimme lomailun tottakai nautiskelemalla Lappeenrannan lenkkimaisemista. On aivan järjettömän upeaa lenkkeillä Saimaan rannalla kauniissa kesäkaupungissa. Lenkkimme venyikin 2,5 tuntiseksi jonka jälkeen tällä syömähirmulla olikin jo super iso nälkä. Tehtyämme kotoisasti vieretysten pienessä keittiössämme omat ruokamme ja nautittuamme ne olimme saaneet pläänit tehtyä. Me mennääki Imatralle!!!

Imatralla järjestetään Koskinäytös joka päivä kello 18, joten päätettiin mennä katsahtamaan Sibeliuksen tahtiin kuohuva Imatrankoski.

En olisi ikinä uskonut kuinka hienon näköistä veden kuohunta voi olla! Tota ei voi kuvitella muutoin kuin itse kokemalla!  Koski on siis padottu ja pato avataan kerran päivässä yleisön iloksi. Koskiuoma tosissaan on kuivana muutoin kuin joka päiväisen juoksutuksen ajan. Aivan mahtavan näköistä ja kuuloista kun vesi lähtee virtaamaan järjettömällä voimalla hyppien suurien kivien päältä kunnon tyrskyiksi! Kämppikselleni tämä koskinäytös oli jo toinen laatuaan, mutta hän jaksoi seurakseni olla haltioutunut veden virtaamisesta.
Taisin ihan vähän innostua tuosta Imatrankoskesta kun onnistuin usuttamaan vanhempani täksi viikonlopuksi katsahtamaan kyseisen nähtävyyden :D

Toinen upea nähtävyys Imatralla on Imatran valtionhotelli. Hotelli on ensimmäisiä kivisiä hotelleita Suomessa ja "muutettu" puisesta kiviseksi useiden tulipalojen jälkeen. Kivilinna on rakennettu 1903 joten kysessä todellakin on vanha kaunis rakennus.

Olin aivan äimänä tästä kaikesta kauneudesta, muta suostuin juuri ja juuri poistumaan paikalta kun keksimme seuraavan suunnitelman.
Päätimme ajaa Rauhan kylpylään (virallinen nimi taitaa olla Holiday club Saimaa), joka on sekin upea nähtävyys. Toki aina toivoisi voivansa yöpyvänsä näissä hienoissa hotelleissa, mutta kun varaa ei ole, on tyydyttävä istumaan hotellien vastaanottoaulassa pokkana ;) Leikittiin olevamme hotellin asukkaita.
Käydessäni tämän kesän loma-asuntomessuilla, vierailin Rauhan kylpylässä ja sen piha-alueella, joten tiesin mitä odottaa. Saimaa-maisema ja itse kylpylärakennus vaan on niin luxus, että kyllä tuolla viettäisi kauemminkin kuin vierailumme kaltaisen pari tuntisen.

^^ Ai täh? Miten niin hieno allasalue???

Tämän kauniin sunnuntaipäivän jälkeen jatkoimme nautiskelua vielä yhden päivän ja lopulta maltoimme poistua Lappeenrannan kolostamme vasta tiistaina. Olen maailman onnellisin tyttö kun minulla on tollainen ihana ystävä-kämppis! Tietysti, olenhan itse valinnut kämppikseni ;)

Barbie-pökät

Moooooooi! Iloinen jälleennäkeminen!
Mulla loppui kesätyöt jo viime viikolla ja olen todella ahkerasti (not!) alotellu etäopiskeluja ensi viikon isoa starttia varten. Kesä meni kokonaan töitä tehdessä enkä ole paljon ehtinyt edes facebookissa pyörimään, saati näpyttelemään mitään upeaa jutskaa tänne.
Nyt tuntuu siltä, että on voimia kirjoitella hirmuisesti!

Kesä oli melkoisen vilvakka eikä siksi varmaan ees oo tuntunu, että koko lämmin kausi ois alkanutkaan. Koko kesän olen sompaillut työpaikan ja vanhan kodin välillä puoli pitkissä housuissa. Kesäpukeutuminen?
Vaikka kesä ei ollut lämmin enkä ehtinyt käymään missään kummemmin, olen jostakin syystä tyytyväinen. Syynä voi kyllä olla viime viikonlopun mukavat tekemiset! Perjantaina töiden loputtua nimittäin aloitin "kesäloman" ihanien akkojen seurassa. Vietettiin kahden ihanan kanssa iltaa punkun, mokkapalojen ja hervottoman naurun kera. Lauantaina matkasin Lappeenrantaan viettämään kämppislomaa ihanaisen asuinkumpanini kanssa.
Kuvissa näkyvät pinkit pökät on virallisesti Tyttöjen ilta-pöksyt, koska poikaystäväni ensimmäinen kommentti nuo nähdessään oli "Onneksi et käytä niitä mun seurassa!". Joten elin koko viime viikonlopun kyseisissä kaksilahkeisissa, NAM!
Toinen kuvista ehkä huomiota herättävä seikka voinee olla tuo kuontaloni. Tukka lyheni kesän aikana kevyempään malliin. Tykkään ja en tykkää.. Rakastan pitkiä hiuksia enkä tahtoisi elellä näin lyhyessä, vaikkakin toisaalta tää on ihan jees. Tilanteessa jossa kampaaja jo kauhistuu mun takana heiluvaa hiirenhäntää ei voi muuta tehä kun niks naks- katki poikki hännät :(

Kämppislomasta voin kertoa myöhemmin lisää, nyt maistiaisena vain sunnuntain asustus. Vaelleltiin mm. Lappeenrannassa ja Imatralla nauttimassa kesän viimeisistä tuulahduksista. Jalkaan sujautin pinkkien pökien lisäksi Crocsin ihanan pehmoiset balleriinat, joilla jaksaa kävellä vaikka koko päivän.

Nyt luen hetken sensorisen integraation häiriöstä ja sitten suljen simmut. Pusi pusi!

Kuulumisia ilman kuvia

Kesä pörrää parhaillaan kulmilla. Tämä typykkä on lomaillut ja "lomaillut" nyt mitäs oiskos 3 viikko realistista (?) :D
Ensi viikolla lopetan lomailun joten nyt viedän viimeisiä päiviä! Aurinkoa on yritetty ottaa ja kiloja karistaa. Perus kesämenoa siis! ;)

Omistan nykyisin nykyaikaisen puhelimen, eli kosketusnäytöllisen ja netillisen kapulan. Isäni ei malta pysytellä saman luurin kanssa pitkiä aikoja joten luovutti minulle Samsung Galaxy Gio:nsa. Olin jo ostamassa kesän aikana itselleni puhelinta, mutta ilmainen kelpaa vallan mainiosti ;D Puhelimen ansiosta nyt myös minulla on Instagram-tili jonka kautta mun maailmalla vaeltamista voi seurailla. En ole vielä lisäillyt/hyväksynyt tililleni yhtään seurailijaa, mutta jos nyt joku tahtoo mun eloa seurailla ni huikatkaa ;)
Toi on niin mua, jakaa fiilistä kuvilla <3 jesh!

Nyt kesäfiilistä musiikilla, tältä kuulostaa mun kesäfiilis;

Mun piti tänää mennä ottaa aurinkoa, jälleen kerran, mut aurinko petti mut. Tuolla se irvistelee mulle pilven takana eikä tahdo sieltä poistua! Aion silti yrittää!

Euroviisupöhkö muisteloo

Kaikki minua pidempään (Be playful with yourself-bloginkin aikana) seuranneet saattavatkin tietää, että olen aivan sekona Euroviisuihin. Rakkautta on kestänyt 8 vuotta (EDIT// 10 vuotta koska kaikkihan sai alkunsa Laura Voutilaisen "fanittamisesta") ja edelleen sydämessäin kihelmöi kun tiedän näkeväni rakastani ;)
Minulla on vallan tiukat mielipiteet viisuehdokkaista, meiningistä ja kaikesta mitä viisuihin liittyy mutta hyvin harva niitä kuulee. Olen päättänyt pitäytyä rauhassa viisukuumeiluni kanssa ihan vain siitä syystä, että kovinkaan moni ei kyseisestä kiekumis-ketkutus-kisasta välitä. Tahdon pysyä omassa pilvessäni ;)
Ainoa ongelma vain on, että näin pahimmissa viisuhuumassa en voi olla hiljaa!
Ihanaa ihanaa Euroviisuja!

Voisin lähestulkoon sanoa ajoittain harrastavani Euroviisuja kun niiden tutkiskelu menee "vähän yli" :D Pahinta tää mun mania on ollut varmaan vuonna 2006 ja 2007, sittemmin ehkä hieman on rauhoituttu (mutta edelleen osaan noiden vuosien lemppareiden sanat ja popitan levyjä autossa :DD)
Taas on kaivettu vanhat lempparit esiin ja törmäsin viime vuoden rakkauteeni uudestaan. Tämä miekkonen osti viime vuonna sydämeni:




Aloin tuossa miettimään ikäkriiseissäni, että eihän vain tämäkin jäbä ole minua nuorempi. Kaivoin tiedon Wikipedian ihmeellisestä maailmasta ja miekkosen syntymävuosi kertoikin syyn mikä siinä viehättää. Minulla on jokin pakkomielle tuohon 1988 vuosikertaan, jotenkin kiinnostukseni syttyy aina tuona vuonna syntyneisiin;D
Hyvä vuosikerta löytyy myös tänään vierestäni ;)
Jjasmille kans winkkauksia ;)

Nina&Jjasmi <3 1988 vuosikerta

Ps. Terveisiä rusketus/palamisrajoilta! Kesä on tullut ja tenttiin on luettu erittäin ahkerasti Lappeenrannan Valleilla ;D Peba palo, hups!

Feelings

Fiiliksiä:

*Kesäloma ihan kulman takana! 

*Huomenna (viimeinen päivä!!!) koulua lukkarin mukaan kello 8-21...

*Tänään pitkästä aikaa päästiin luvallisesti jo kello 14 (luokallamme on tapana liueta paikalta)

*Nukahdin tänään sängylleni lehteä lukiessa..

*...ja heräsin kauheassa paniikissa "mitä mun pitikää tehä"!

*Minua riivaa hinku Kouvolaan mutta...

MITÄ KETTUA MEIDÄN KEITTIÖLLE ON TAPAHTUNUT????

Höppänää

Moikka! Täällä suunnalla on ollut melkoisen kiireinen ja hässäkän täytteinen huhtikuu sekä alkanut toukokuu. Työ- sekä koulurintamalla on myllertänyt ja tunteita on ollut hieman liikaakin esillä. Rankkaahan tämä opiskelu on, ehkä sen tiesi jo ennen kuin aloitti.
Muutin huhtikuun alussa ja tuparit vietimme tottakai rakkaan kämpikseni kanssa. Uskokaa tai älkää, mutta yhteiselomme on sujunut vallan mallikkaasti ilman ongelmia. Minä laiskana tottakai olen kaikkeen tyytyväinen, mutta kämppiskään ei ole tainut kertaakaan minuun suuremmin hermostua (vielä) ;)

Vappu on juhlittu, mutta synttäreideni vietto siirtyi hamaan tulevaisuuteen niin kuin edeltävinäkin vuosina. Kun asuu toisella paikkakunnalla kuin edellisen kotikaupungin kaverit, on todella vaikea juhlia mitään.

Tahdoin tulla kertomaan teille olevani elossa ja onnellinen. Elämä rullailee painollaan kahvin voimalla!
Taisin tänään löytää uudestaan kadottamani kahviaddiktion kun keittelimme päiväkahvit Elle-lehden mukana tulleesta Juhla Mokan tumma paahdosta. Aivan järjettömän hyvää ja oikea nautinto!
Kahviaddiktionihan huipentui vajaa 2 vuotta sitten muutettuani Lappeenrantaan. Join kotona yksin kokonaisen paketillisen kahvia viikossa plus koulun (vähintään) 3 taukokahvia. Tämän överikäytön jälkeen yhtäkkiä kahvi alkoi tökkiä ja pahasti. Nykyisin ei ole mennyt alas kuin keskimäärin 2 kupillista per päivä. Tänään olenkin aiheuttanut itselleni mahahaava koko menneen vuoden ajalta. Kahvia kahvia kahvia! Ja kaverit nauraa kun juttua riittää niin ettei suunikaan pysy mukana :D

(^ Rakastan hyvin paljon tuota elokuvaa ja jaksan itkeä sitä katsoessa kerta kerran jälkeen. Myös videon aikana purskahdan itkuun jos keskityn "liikaa"... :D)

Täällä siis kaikki täysin ennallaan. Kaipaan Kouvolaan sillä sairaalla rakastavalla tavalla. Eräs ennustajaeukko kertoi eräälle sukulaiselleni vuosi sitten, "Nina ja hänen miehensä ovat molemmat yltiörakastuneita.", ja tämä lienee täysin sama tilanne edelleen. 3 vuotta etäsuhdetta takana ja edessä oleva aika lähenee loppuaan. Arvatkaan vaan odotanko! Odotan niinkin paljon että taidan välillä unohtaa opiskella jotta pääsisin tavoitteeseeni ;DD Palauttakaa taivaisiin karannut vaaleanpunainen neito maanpinnalle! Kih! ;)

Nyt taidan aloittaa arvioimaan itseäni englanniksi! Yippii!

Uutta huonetta ja ihanan vanhaa vaatetta

Heipsan! Nyt on muuttoni ohi ja tavarani majailevat onnellisesti uudessä huoneessa. Tavarat hakee vielä paikkaansa, mutta jokseenkin kaikki on kunnossa. Itse karkasinhuudeilta heti kun vaan kehtasin. Nyt lomailen vanhempien luona ja huomenna lähtee The äiti-tytär Tukholma-risteily. Äipän kanssa mennään vähän irroittautuman arjesta naapurimaahan.
Palataan nyt kuitenkin asumukseeni:

Tilaa huoneessani on huomattavasti enemmän kuin aiemmassa siinä mielessä, että tuntuu kuin tuolla saisi paremmin happea. On enemmän tilaa huonekalujen ympärillä eikä muutenkään tunnu koko ajan törmäilevänsä seiniin :D
Kokonaisesti keittiöstä ei kannata edes puhua kanssani, koska olen vain ihan liian intona. Mahdun tekemään ruokaa ja tiskaamaan rojuni! Jippii!!!

^Ja tuolta näyttää Jasminia katsomaan mennyt typykkä ^
Tykästyin kovasti päivän asuuni, koska tungin siihen kolme hyvin rakasta osasta: karvaliivini, Pertti Palmrothin nahkakorkkarit (2 € viime kesänä eräältä kirpputorilta!) ja aivan mielettömän ihanaa silkipintaista kangasta oleva hame (sekin kirpputorilta!)

Nyt on energiat niin vähissä että pakko etsiä vain ruokaa! On tämäkin, eikös yleensä vanhempien luona kyläillessä lapset pidetä yltäkylläisinä? Isi, äiti, mie näen nälkää!!!!