Tänään on jälleen ollut projektiharjoittelu päivä eli vapaata varsinaisesta koulunkäynnistä. Ryhmänvetäminen onnistui todella hyvin ja hyvillä mielin odotan jo ensi viikkoa. Välissä kyllä odotan, että nämä muutamat hassut yöt kuluisivat ja pääsisin
lomalle täältä kopperostani. Naapurini on mölyävä apina (terveisiä sinne siis!), joka ei todellakaan anna mun olla rauhassa ei päivällä eikä yöllä. Täällä oleskelu on yhtä suurta ärsyyntymistä. Kerran olen lähettänyt vihapostia, mutta ei se näytä tehoavan. Viime yönä heräsin korvatulpistani huolimatta huutoon ja eräs yö "kuuntelin" naapurin biisin sanoja edelleen ne korvatulpat korvissa. Jos järjestyssäännöissä puhutaan hiljaisuudesta klo 23 jälkeen niin mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Se tarkoittaa mun ymmärryksen mukaan sitä, että klo 23 laitetaan ne musiikit hiljemmalle ja säädetään omaa puheääntä "himppasen" hiljemmalle eikä suinkaan sitä että silloin saa rauhassa soittaa musiikkeja täysillä kun kukaan muu ei ole häiritsemässä
Okei opiskelija-asunto ja talonvanhimmat sanojen mukaan "bileitä saa ja pitää pitää,
mutta--" volat hiljemmalle ja aletaan siinä 23 pintaan kömpimään baareihin. Itse lisäisin vielä järjestyssääntöihin huomautuksen, että viikolla voisi pitää hiljaisempia bileitä (varsinkin maanantaisin, pliiiis!). Ehkä mä oon vähän natsi opiskelijaksi, mutta mielelläni pysyisin luennoilla ja harjoitustunneilla hereillä muutenkin kun vaan muodollisesti.
No se siitä valittamisesta!
Ostelin uusia kuteita viikonloppuna ja yksi ihanuusostos on lyhyt raitapaita jossa on kyynärpäissä paikat. Pistän parempaa kuvaa kun selviän äskeisen kotimatkani rasituksista:
Rakkaat ihmiset, varokaa liukkaita teitä! Varsinkin siellä polkujen puolella kannattaa olla varuillaan kun lunta tupruttaa vaarallisesti epätasaisen maan päälle. Ninna lensi kirjaimellisesti nenälleen, mutta päätti ottaa vähän vastaan polvella. Oli hieno idea! Kalleimmat farkkuni (</3) saivat reiän ja polveni kahta kauheamman ruhjeen. Millä selittyy se, että pöksyihin tulee noin millin reikä mutta polvessani komeilee 2cm pitkä haava? Eipä tässä sitten muuta kun arkistoimaan polven ruhjeen kuva ja kuvailemaan tapahtumaa muistiin, koska mun polvet ei oo vartaloni paras paikka ottamaan osumaa, sählä mikä sählä. Onneksi isäni tuntee tyttärensä ja on vakuuttanut mut aika hyvin. Itse varmasti pihistelisin vakuutuksista vaikka todellakin tarvitsen niitä tällä "tuurillani". Jos osaa kaatua missä vaan ja miten vaan sekä onnistuu saamaan aivotärähdyksiä mitä uskomattomista paikoista, tarvitsee todellakin vakuutusta. Esimerkkejä mun onnesta: suht lievien aivotärähdyksien saldo on tällä hetkellä 6, yksi polvileikkaus, yksi kantapään murtuma ja miljoonia tärähdyksiä ympäri kehoa. Polvet rutisee törkeästi ja lonkka lukkiutuu kipeästi ääriasentoon... Vakuutus?
