Iloinen veronmaksaja paikalla

Ahkera työläinen täällä! Kuulumiset näin kuukauden työn teon jälkeen ovat oikeasti hyvät! Vakityö omalta alalta on näinä aikoina rikkaus ja olen onnellinen sen saatuani. Saan aika pitkälti itse sanella mitä työnkuvani käsittää ja tätä työnkuvan selkiyttämistä on työstetty nyt kuukauden päivät. Työyhteisö on ottanut minut vastaan yllättävänkin hienosti, vaikkakin olen ihan uusi tyyppi jo ammattini kannalta noilla mestoilla. Tästä ajasta tahdon muistavani ikuisesti tämän onnellisuuden olon, joka valtaa kehon kun tietää palkan tulvan joka kuukausi ja töiden olevan periaatteessa pysyvää. Ikinähän ei tiedä koska rahapula iskee työnantajalle ja työntekijä saa häipyä, mutta olen onnellinen saatuani sen kaikkein pysyvimmän työsuhteen näissä olosuhteissa eli toistaiseksi voimassa olevan.

Työmatkaan päivässä yhteensä puolitoista tuntia ja aamutuimaan tarvitsen paljon niin sisäisiä kuin ulkoisia motivaattoreita jaksaakseni ajaa töihin. Aamujeni pelastus on ollu Suomipopin Aamulypsy, jonka avulla saan anuruhermonikin hereille. Jos ei naurata niin aivosolut herää kummastellakseen ettäs mitäs hittoa nyt puhutaan, menee yli hilseen ;) Suomipopin ansiosta kuuntelen työmatkoilla lähes pelkästään suomenkielistä musiikkia, koska vasta kotimatkalla alan ränkkäilemään radiota muille asemille. Nrj ei iske enää (vai vain tällä hetkellä?) ei sitten ollenkaan, mutta muilta kanavilta olen yhden mahti bändin metsästänyt ja nyt koukuttaa:

   

Ihan älyttömän ihanaa hyväntuulista musiikkia ja ihan söpöset pojutsut! ;) (tässä vaiheessa oli pakko tsekata pojutsujen iät wikipediasta.. laulaja 21.. Missä vaiheessa musta tuli niin vanha että kaikki uudet laulajat/bändit/yms on mua nuorempia??)

Nyt valmistumiseni jälkeen ikä on alkanut painaa; En jaksa valvoa enkä bailata, tahdon nukkua hyvin paljon, parasta mitä perjantaina tiedän on nukkuminen tai vähintäänkin makuuasennossa oleminen, toisiksi parasta on ettei J mene seuraavana päivä töihin eikä täten ole 14 tuntia kotoa pois (kiitos ylityöt), haluan hiljaisuutta, näytän ilmeisesti terapeutilta koska töissä asiakkaat tunnistaa mut jo ennen esittelyä terapeutiksi (vad?) ja olen tosissani ottamassa asuntolainaa sekä ostamassa kolmion. Minne katosi söpö pikku Ninna?

Musiikista vielä, koska sillä saralla tunnen itseni ajoittain teiniksi:
Muutoin ulkomaalaisista musisoinneista iskee tottakai noi mitkä on joskus ollut kova sana omassa spotifyssa ja nyt jäänyt vähemmälle luukutukselle. Alla niitä nyt just parhaimpia löytöjä, joista itseasiassa kaikki on semmosia joiden olemassa olon muistin tänään autossa ajatellessani taas jotain lennokasta. Mietin ensin mikä oli se yks bändi, jossa oli joskus sata (10?) vuotta sitten musta tosi söde poika laulaas, pitkän mietinnän jälkeen muistin että nimi alkoi "bodies"-sanalla. Tästä siirryin pohtimaan mikäpä oli sen "bodies"-bändin "partatyypin uudemman bändin nimi". Kotona "bodies"-bändille muistin lopun, Bodies without organs ja sitä kautta löysin sen toisen mysteeribändin eli: Gravitonas

Ja toi poika... öh aika limanen? Voi teini Ninna...

(ykköset suomalaisista ehdottomasti nyt ovat: Jannika B - Itseni Herra, Janna - Sä et ole hullu, - Läpinäkyvää, Jenni Jaakkola - Minä ja siipeni mun, Mitra - Äkkisyvää, antti Railio - Halla ja etelätuuli ja Brädi feat Toni Wirtanen - Hätähuuto, Juha Tapion koko tuotannon lisäksi ;) )

Semmosta tänään tai oikeastaan joka päivä. Ainiin en musitanut sanoa yhtä tärkeintä asiaa uudesta työpaikastani: työpaikkani toimintamalliin kuuluu tarjota kaksikielinen palvelu/kuntoutus. Niiih, että silleesti... Det var det! Jiin sanoin "Lopeta se ruotsin puhuminen ja nuku!" 

Mukava olla

En ole varmaan koskaan maininnut olevani aika kova vilukissa, näin talvisin eri toten. Rakastan käpertyä paksun peiton alle kuuman teen ja hyvän tv-ohjelman tai kirjan kanssa heti kun illat alkavat syksyllä viilentyä. Nukun talveni paksun untuvapeiton alla joten nukkumaanmeno on aina yhtä ihanaa talvisin. Olen kuitenkin todella kova hiostumaan liian paksuissa vaatteissa jolloin olo on hyvin hyvin tukala. Tämä tuokin haasteita yöpukeutumiseeni ja kerrostukset ovat kova sana myös öisin.

Tuossa pyykkejä viikatessani ryhdyinkin mietiskelemään yöasupolitiikkaani hieman enemmän. Nyt siis luvassa katsahdus minun yövaatetyyliini. Tämä asutyyli on nyt tänä talvena kehittynyt tämän hetkiseksi. Kävinkin hieman katselemassa eri nettisivujen yöasu valikoimaa ja kasasin niitä jotka tällä hetkellä iskee kovimmin. Ihan ensimmäinen asu löytyykin jo vaatekaapistani (kröhöm sängystäni) ja olen täysin hullaantunut  tuohon H&M:n yöasukonseptiin, collaripaita + leggarit ja noita muutamat kotiutuin alennusmyynneistä tammikuun alussa. 

H&M

Perusajatuksenani on siis pukeutua kauniisiin yöpaituleihin ja niiden päälle kasaan lämmintä. Pitsinen mekko/toppi, collari, puuvilla ja villasukat = taivas!

Lindex

Sokos

Esprit

Olen vasta viime vuosina hurahtanut kauniisiin yövaatteisiin. Vanhempieni luona nukun edelleen aivan järkyttävän rumissa possuhousuissa ja virttyneissä t-paidoissa, koska en jaksa kantaa kotoa käsin yövaatteita tuonne kotikotiin. Lisäksi vanhempieni luona omakotitalossa on aivan törkeän kylmä (muualla kuin saunassa ja takan edessä *love*). Fleecekangasta olevat possuhousut ja pantterikuvioinen velour huppari ajaa asiansa lämmittiminä tuolla vanhempien luona. Täällä kotona hipsuttelen menemään huovutetuissa polvivillasukissa ja paituleissa joiden päälle kylmyyden mukaan lisätään luonnonkuituisia lämmittimiä eli puuvillaa ja villaa. Collaripaita ja legginsit ovat varma valinta aina! Paksuja torkkuhuopia vetelen joka ilta vielä lisä lämmittimiksi katsoessani televisiota sohvalla. Semmoinen on minun yömuotini ;)

Ihania pakkaspäiviä kaikille!

Yksi pieni keinutus ei riitä mihinkään...

... Mä tarviin monta ja niin pirun pitkään siis ravista rajusti älä huoli mistään!

Mun lupaukseni pitää mä en lähe livistään. Anna mulle kyytii sun kivisellä tiellä.
Keinuta nyt, älä lopeta vielä!

 - Jukka Poika

Mietin tässä yöpässä aamukahvilla istuessani, että tämä aika elämästäni on jälleen taas sitä "elämän parasta aikaa". Saan nyt ottaa rennosti aamujen kanssa ja oikeesti pitää huolta vain omasta kropastani. Ei tää kyllä silti ihan kevyttä elämää ole kun stressaa työttömyydestä ja tästä perhanan kämpästä, koska mähän olen aina kotona, kodin pitäs olla vimpan päälle aina. Minulla on aikaa siivota ja laittaa kotia, mutta en tahdo. Mieluummin haen neljä tuntia päivässä jotain työtä tai hoitelen muutoin asioita ja juoksen siellä jumpalla ;) Eilenkin vasen haba oli niin kireellä, että lyhyt aikainen käden koukistus jumitti käden koukkoasentoon ja suoristaminen sattui. Kodin laittelu ei ole ihan lempparipuuhaa kunlihakset huutaa hoosiannaa ;)

Liikunnoista sen verran että eilen oli "lepopäivä" eli kävin vain syvävenyttelyssä aamusella. Kävin keskiviikkona ekaa kertaa tänä vuonna pumpissa eli sarja oli muuttunut, jolloin kipuilu on taattu. Onneksi ihan ekat pumppitunnit on kuitenkin jo takana eikä tarvitse nyt kärsiä sitä kaameaa kipua kuin silloin ihan ensimmäisen tunnin jälkeen. Muistan kuinka maraskuussa aloittelin jumpassa juoksua ja pumpin jälkeen piti ottaa uunista lasagne. En kyennyt kyykistymään puoleen väliin vaan päivän asento oli vain suorin jaloin tai kokonaan kyykyssä, eli reisilihasten lepoasennot. Töissä en uskaltanut istua lyhyen tauon ajaksi vaan kirjasin koneelle seisten, koska pelkäsin etten pääse ylös tuolista :D

En muistanut viime postauksessa sanoa,että jos joku siellä tahtoo kyyläillä elämääni enemmän kuin mitä olen ketonut blogissa niin Instagramista minut löytyy nimellä ninnaplay. Siellä tämän hetkinen suurin trendini on Marimekon sukkikset ja viime vuoden puolelt suurin juttu oli baari-illan aikana murtamani jalka(pöytä). Elin viime syyskuun pinkin kipsin kanssa ja itkin vuolaasti ihmisten kettuiluille kun makasin sohvalla kykenemättä tekemään mitään liikunnallista. Murtuman paranteluajan sohvalla makuu varmastikin antoi sen viimeisen potkun liikuntainnostukselleni. Suoraan sanottuna perse levisi sen reilun kuukauden aikana, mitä piti kipsin kanssa könkätä. Ensin kärsin oikean kipsin kanssa ja 3 vko:n jälkeen sain kipsikengän jalkaani, jonka sain itse pois suihkun ajaksi. Heti kun jalka alkoi antamaan vähänkin periksi liikkumista, hain salikortin. Kuntoni siis tuolloin oli tosi surkea ja tasapainoa mulla ei ollut ollenkaan murtuman takia. Seisoessani murtuneella oikealla jalalla kaaduin välittömästi, koska jalkapöydän lihakset olivat surkastuneet eivätkä pitäneet minua enää pystyssä. Nykyisin jalka vaivaa vain bodybalancessa, mutta joka kerta helpottuu.

Höpöhöphöpö! Ei mulla ollut mitään asiaa, mutta tahdoin vain jakaa kaksi ihanaa biisiä ja Instagram-tilini ;)
Nyt ihanaan auringonpaisteeseen!



Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan
niin minä sinua vaan!
Vaik leipä loppuis vesikin yksi pysyis kuitenkin
minä sinua vaan!

Kadonnut nainen?

Moimoimoimoimoi! Minä olen olemassa edelleen, vaikka hyvin hiljaisena. Olen vuoden päivät mietinyt mitä tehdä tämän blogin kanssa. Olen alusta asti kirjoittanut näitä räpellyksiäni itseäni varten,jotta voin palata myöhemmin niihin fiiliksiin lukiessani omaa blogiani. Eilen luin koko viime vuoden postaukset eikä niitä valitettavasti ollut montaa. Harmittaa, koska on monia monia asioita joita tahtoisin voida muistella tekstieni kautta. Enivei, olen olemassa ja nyt tahdon kertoa omia tämän hetken fiiliksiäni. Ehkä siellä myös joku lukaisee kuulumiseni samalla :)

Heitin kuvitukseksi Mammojen riemuloma Tallinnassa -kuvia joulun alta. Otettiin äitini ja anoppikokelaani kanssa pieni piristys ja joulutunnelman etsintä loma. Matkasimme 22.12. Tallinnaan ja yövyimme hotlassa ennen jouluntohinoita kotosalla. Ei tarvinnut paljon tohista kun saavuimme koteihimme (minä kotikotiin) 23.12. klo 24, joten niin sanotusti hyppäsimme tohotuksen yli suoraan aattoon. Tekniikka toimi ja aattokin sujui hyvin. Vietimme joulua ensimmäistä kertaa yhdistäen kaksi perhettä. Jayjayn vanhemmat tulivat meille jouluaaton viettoon ja me vierailimme heidän ruokapöydässä joulupäivänä. Joulu oli siis onnellinen kun kerrankin sai pötkötellä oman rakkaan kainalossa koko aaton vanhusten hölistessä ympärillä. 

Sää hieman laski tuota joulutunnelmaa niin Tallinnassa kuin kotonakin. Vettä sataa tauotta ja koko ajan on pimeää. Tänään piti tulla talvi tänne eteläänkin, mutta vettä tuolla ulkona jälleen roiskuu ikkunapelteihin. Tämä musta talvi on  ollut erityisen vaikea minulle elämäntilanteeni takia.
Minä siis valmsituin 25.10.2013 toimintaterapeutiksi ja nyt "olen aikuinen" ;) Työskentelin kesätyöpaikassani sijaisena viime vuoden toukokuusta jouluun asti. Kuitenkin virallisesti olen ollut valmsitumisestani lähtien työtön työnhakija, koska työsopimukseni ovat olleet lyhyitä. Fiilikset on aika "vaikeat", koska olen todella onnellinen elämästäni toisaalta ja toisaalta ahdistunut tästä huonosta työtilanteesta. Kotimme on ihana ja viihdyn kotikaupungissani! Yhteiselomme Jayjayn kanssa on sujunut alusta asti hyvin. Näin asuminen on molemmista tuntunut koko ajan täysin luonnolliselle. Olemme harjoitelleet yhdessä oloa ja toistemme tuntemista jo niin pirun kauan, että yhteenmuuttaminen ei tuonut mitään yllätyksiä. Jayjay käy töissä ja minä treenaan. Siinä meidän tämän hetken elämä! ;) Toki haen koko ajan töitä ja olen yhteydessä hurjaan määrään ihmisiä, jotta saisin täältä kontakteja joiden kautta voisin työllistyä.

Koska en käy töissä, minulla on paljon aikaa. Olen tehokäyttänyt aikaani siis kuntokeskukselle. Olen siis pyrkinyt täyttämään päiväni yhdella kehonhuoltotunnilla ja yhdellä rääkkitunnilla. Vakkareina on nyt pyörinyt bodybalance, syvävenyttely, bodypump ja muokkaus. Entinen tanssityttö on innostunut siis hieman erilaisesta liikunnasta. Pari vuotta sitten kävin ensimmäistä kertaa pumpissa ja koin ihanaa onnistumisen tunnetta, mutta ei minusta ollut aloittamaan sitä harrastuksena. En ole koskaan intoutunut nostamaan painoja tai kehittymään lihaskunnossa, mutta vuosi sitten sain kummallisen innostuksen. Kaikki alkoi tuolloin kiinnittämällä huomiota ruokailuun ja viikko sen jälkeen aloin kaipaamaan lihaksia ja peruskestävyyttä.

Tuolloin pohdin, miten pystyisin sovittamaan ruokarytmin ja liikunnan yhteen. Kesällä kävin työkaverin kanssa suoraan työpäivän jälkeen salilla tai vaihtoehtoisesti yksinäni ennen aamuvuoroa. Tuolloin söin noin kello 14 töissä jotain pientä kuten puolikkaan proteiinipatukan (en mitenkään kykene syömään kokonaista kerralla!!) kahvin ja hedelmän kera tai aamulla aamupalan 8 pintaan ja lähdin salille yhdeksältä. Välillä päädyin kuitenkin hätäratkaisuun iltapäivällä juomaan hätäisesti protskujuoman ennen salia, mikä ei todellakaan ollut hyvä ratkaisu. Nyt kun en ole töissä, voin täysin vapaasti ajoittaa elämäni treenien mukaan eli syödä niiden mukaisesti. Syön kuitenkin täysin normaalisti enkä ole muuttanut mitään tapoja. Toki herkkujen pyrin syömään vähäisesti, mutta joka päivä tulee jotain pientä syötyä. Olen hyvin nälkäinen tällä liikuntatahdilla, joten rahkaa, marjoja, hedelmiä, proteiinipatukoita ja ruisleipää kuluu.

Tarkoituksenani ei siis missään tapauksessa ole ollut laihtua eikä kiloja todellakaan ole tippunut. Kroppa toki on muuttunut, mutta ei niin suuresti että kaikki näkisivät muutoksen. Läheisimmille ihmisille saattanee näkyä "terävä pylly" niin kuin itse tuntemusta kuvailen. Pylly on noussut ylös ja tästä en taho luopua. Intoilen hassuista pikku jutuista joista itse huomaan tehneeni töitä itseäni varten. Hyvä olla vaikkakin olen aina vain super jumissa! :D Edelleen keskivartalon ja käsien lihakset ovat aivan liian heikot. Otan kaiken irti nyt kun olen työttömänä ja aikaa riittää! Oma mielenterveys kiittää kun ei tarvitse keksiä mitään tekemistä kun kuntokeskuksen jumppaohjelma kertoo päivän ohjelman.

Mitähän muuta kertoilisin? Hmm.. Hiusmuotini on muuttunut kahteen kertaan tässä tauon aikana. Ensin mentiin raidoilla ja nyt vaaleamman ruskealla hieman lyhyemmällä lookilla.

Tästä elämäni vaiheesta haluan jälkikäteen muistaa liikunnan ilon, jota en uskonut löytäväni. Viihdyn nyt todella hyvin jumppatunneilla enkä stressaa niinkään katsovatko muut minua naureskellen kun en osaa/jaksa. Olen ylpeä siitä mihin oma kroppani nykyisin pystyy! Jaan tätä hyvää fiilistä kannustamalla kaveriani samoissa puuhissa, mutta isommassa mittakaavassa. Elämäni on siis nyt aikalailla erilaista kuin vuosi sitten. En enää omista opiskelijakorttia eli nyt maksetaan täysiä hintoja useammissa paikoissa, mitä nyt osassa saa vielä työttömyysalen. Olen työtön ja sitä on tosi vaikeaa sisäistää. Olen päättänyt etten ole kauan tässä tilanteessa, mutta se nyt ei toki oli pelkästään minusta kiinni :D Nyt vain työnhakua jatkamaan ja kohti uusia tuulia! :)

Mitä minulle kuuluu?

Olen edelleen hengissä ja kai oikeastaan ihan hyvissä sielun sekä ruumiin voimissa! ;)

(Ohimennen sanottuna; tämä plösökasa on pudottanut pari kiloa vahingossa ja löytänyt rakkauden liikuntaan, ennen kaikkea persuksen kiinteyteen!! ;) )

Kesätyöt loppuivat jo viikko sitten perjantaina eli kuukauden vaihteessa. Nyt olen kirinyt kiinni kouluhommissa niin, että ylihuomenna mennään esittelemään "Viittä vaille valmis"-opparimme. Hui! Koko kesä on mennyt siis töissä ja vapaa-aikaa on syönyt opinnäytetyö. Hienosti olen selvinnyt! Opinnäytetyö on oikeasti ihan hyvä ja koulutehtävätkin tosi hyvällä mallilla kun vain 3 puuttuu ennen valmistumista. Tästä lisää ihan pian.

Lappeenrannan kimppakämppä <3 i="">

Palataanpa ensin siihen hetken, josta viimeksi olen kirjoittanut. Toukokuussa tämä typykkä kasasi omaisuutensa opiskejliasuntosäätiön rupisesta kämpästä. Roinat kuljetettiin isän, poikkiksen ja minun autoilla 150 kilometrin päähän, Lahteen. Lahtelaisen elämä on maistunut varmasti eniten sen vuoksi, että saan vihoin 4,5 vuoden seurustelun jälkeen elää oman kullan kanssa. Arki ei ole ollut koko aika herkkua, koska poikaystävä käy toisella paikkakunnalla töissä ja on nyt kuukauden päivät tehnyt 12 tuntista päivää. Tämän vuoksi yhteinen aika ja puuhastelu jää arkena minimiin. 

Muutoin tämä on ehdottomasti se oikea päätös. Päivääkään ei olla kaduttu päätöstämme muuttaa Lahteen, vaikka emme täältä tunteneet lähes ketään. Minä tutustuin ihaniin naisiin töissä ja aion pitää heihin yhteyttä vaikkakaan en enää töissä käy. Ystäviä on toki kova ikävä ja myös sen vuoksi reissailen jonkin verran. 

Tällä hetkellä minun arkeeni kuuluu karkeasti jaettuna 3 päivää Lahdessa oloa ja 2 Lappeenrannassa opiskelua. Alkuperäinen suunnitelma oli käydä johtajuuden sekä yrittäjyyden kurssit etänä eli tenttimällä. Johtajuuden tentti oli ja meni, luin ja tein, mutta kettuunnuin niin kovin siihen kirjojen pänttäykseen ja typeriin tenttikysymyksiin. En kokenut, että opin mitään ajatellen toimintaterapiayksikön johtamista! Opin pelkästään yksittäisen tutkimuksen tulokset, jotka siis olivat tenttimateriaalina. Tämän typerän kokemuksen jälkeen päätin ajaa tämän kuukauden ajan kerran viikossa Lappeenrantaan opiskelemaan oikeasti jotakin järkevää. Jälkikäteen ajateltuna epäilen tässä olleen takana suuren suuri vaeltamisen halu. Nautin autolla ajamisesta, musiikin soittamsesta autoradiosta ja siitä että saan olla täydessä "pimennossa". Ei tarvitse vastata puhelimeen, ei sähköposteihin, eikä miettiä mitään mitä ei juuri silloin halua. Saa olla täysin läsnä siinä hetkessä! Olen miettinyt rekkakuskin ammattia jos oma ura ei toimintaterapeuttina lähekään nousuun ;)

Opinnoista vielä himpan verran, koska ne nyt on ykkösiä tässä mun tän hetkisessä elämässä. Kirjoitan sen nyt tänne, jotta (opettajan) tavoite toteutuisi; Tarkoitukseni on valmistua lokakuussa jolloin kaikki koulutehtävät on oltava arvioinnissa tämän kuun lopussa. Apua apua apua apua!!! Jäljellä onnekseni vain yksi typerä rästiraportti ja 2 kesän ajalta tehtäviä raportteja. Nyt alko tärisyttää kulkaa niin et pakko siirtyä neulomaan villasukkaa, jotta en stressaa liikaa! :DD

Sanokaa mulle jotain kannustavaaaa!

Euroviisut

Jälleen on tämän viisufanin lemppariaikaa vuodesta. Tänä vuonna heräsin euroviisuiluihin to-del-la myöhään, joka tapauksessani tarkoitti etten ollut tutustunut lainkaan biiseihin ennen ensimmäistä semifinaalia. Nyttemmin olen ottanut kiinni menettämääni aikaa ja bailaan täysillä biisien sanoja hapuillen muuttopuuhissa. Naapurilta taisin saada jo kolkutuksia vastaan kun hieman innostuin soittamaan bassot jytkyen kivoja euroviisubiisejä. Tänä vuonna jostain syystä tykkään paljon monestakin viisubiisistä, joten nyt saatte kuulla minun suurimpia lemppareitani. Varsinaisesti eivät ole lempparijärjestyksessä vaan maiden mukaan aakkosjärjestyksessä.



Tämä Azerbaijanin laulu.. eikun siis laulaja on lempparini! Teen aina viisujen aikana muistiinpanoja kauheimmista ja parhaimmista. Alkujaan tämä tapa lähti liikkeelle niin, että kirjoitin esityksien aikana arvionnin  jokaisesta esityksestä. Tämän kohdalla muistiinpanoissani lukee "Ihana mies!", joka tiivistää kaiken. Kavereilleni laitoin tänään viestiä tästä biisistä "Moi! Mä tässä näytän hyvältä ja laulan sulle balladia ihanine silmineni ja valloittavalla hymylläni. Tuletko vaimokseni?" Tämä biisi on siis mielestäni myöskin iiiihanan lälly ja laulajaansa yhdistettynä täydellinen! Kuolalin jo herran lihaksia googlen kautta ;) 12 points



Valkovenäjä pitää tänä vuonna huolta niin housuttamasta esiintymisestä, sekä perus euroviisutanssibiisistä. Joka vuosi on pakko löytyä yksi tämänkaltainen pyllyn pyöritys bailubiisi ja täten kiitänkin valkovenäjää tästä lurituksesta, En syty lainkaan eurodance.tyylisistä bailubviiseistä viisuissa vaan juuri tämänkaltainen musisointi on se mitä kaipaan! 8 points



Belgian isosilmäinen poika laulaa ainakin suoraan minun sydämeeni ihanan dramaattisella, mutta silti positiivisella biisillä. Tämä biisi ei minusta ole täysin tyypillinen euroviisubiisi vaan edustaa enemmän nykyisiä radiohittejä. Tälläinen kyllä iskee minuun! Mikä parasta, laulaja poika ei laula naama suuressa hymyssä "vakavasta aiheesta" niin kuin välillä viisuissa on tapana. Viisulavalla on tapana hymyillä myös laulettaessa jättämisestä tai kuolemista niin mielellään katson esitystä jossa eläydytään biisin sanomaan. Thank you! 10 points



En edelleenkään ole aivan varma olenko kuullut tämän joskus aiemmin ennen ekaa semifinaalia. Tanskan biisi on siis jollain tavalla tutunoloinen varmaankin perus poppiutensa vuoksi, mutta kyllä se otimii silti. Huilut lisää pisteitä! Mielestäni tässä biisissä on mukavasti yhdistetty rauhalliset säkeistöt ja nopeatempoisempi kertosäe. 8 points



Israelin edustaja täytti eilen kuulema 21 ja niin kuin moni muukin Twitterissä kauhisteli, niin minäkin luulin tätä naista noin 30-40-vuotiaaksi. Meni metsään! Kypsä ja kaunis ääni sekä aivan ihana läsnäolo! Tämä biisi vie minut täysin mukanaan omaan maailmaansa, vaikka en ymmärrä sanoista mitään. Intensiivinen ja voimakan laulu! 10 points



Iiih! Voiko Maltan pojalle sanoa ei? Katsokaa tuota hymyä ja noita sikkurasilmiä! Ja jos biisi alkaa lauseella jossa esitellään IT-alan ammattilainen niin nousee itselleenkin suuri hymy kasvoille. Tämä biisi saa kyllä hymyilemään vaikka kuinka muutto ja opiskelujen loppuminen ahdistaakin! Hieman voisi olla lisäpontta tässä biisissä, mutta tälläisenä tämä toimii täydellisenä leppoisan päivän hengailumusiikkina. 10 points



Tämän Moldovan biisin missasin kokonaan semifinaaleissa, mutta Spotifyssa ihastuin tähän. Tämä vie myös omaan maailmaansa ja pitää tiukasti otteessaan koko kolmen minuutin ajan. Kaunis neito ja ihana taustatanssi! Tykkään tästä kaikin puolin! 12 points
'


Norjan ihana blondi osaa tiukassa mekossaan hyvin pienillä liikkeillä vallata koko lavan! Esitys on ihanan vähäeleinen, mutta silti näyttävä! Biisi on taas suureleinen ja ihanan vahva! Tykkään Margaretin äänestä, jossa kuuluu tietynlaista vaarallisuutta ja silti nainen näyttää noin suloiselle. Tämä tulee olemaan pitään yksi soitetuimmista biiseistä itselläni! 12 points

Näistä lemppareistani vain Israel ei päässyt finaaliin asti, joten on tainnut mennä aikalailla yhteen Euroopan ja minun musiikkimaku! Iiihanaa! Huomenna muutan vihdoin ja lopetan (ainakin hetkeksi) tämän 3 kaupungin välillä ajelun. Lahti, koti ja iso töllö odottaa Eurooviisujen katsojaa huomenna *love*

Nyt hyvää yötä!

Minä ainakin Tahdon!

Tahdon antaa julkisen kannatukseni Tahdon 2013 -kansalaisaloitteelle! Myös minä olen allekirjoittanut jo viikkoja takaperin tuon kansalaisaloitteen. Koen koko asiasta vouhkaamisen täysin turhaksi! En minä ainakaan ole valinnut kehen rakastun tai olenko hetero- homo-, bi- taikka aseksuaali. Minun pieneen suvaitsevaan päähäni ei mahdu ajatus siitä, että jokin avioliitto olisi joltakin muulta pois.
Menettääkö heteroseksuaalinen jotakin jos homoseksuaalinen menee naimisiin?
Ei voida vedota mihinkään elämän vaiheeseen, "Meijän Mikolla nyt vaan on tommonen vaihe, se etsii itseään, ei se homo ole!". Ihan samalla tavalla voitaisiin sanoa heteroliitosta, koko elämä on täynnä vaiheita ja identiteettikriisejä. Ihmiset voivat mennä, ja menevätkin naimisiin niin monin väärin perustein. Etsitään itseä, pönkitetään omaa egoa, lapsen vuoksi, "kun on pakko" ja lista voisi vain jatkua!

(Osallistuin 30. tammikuuta Nuorten seksuaaisuus-seminaariin Lappeenrannassa. Tilaisuus oli kohdennettu lasten ja nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä meille alan opiskeljoille. Tilaisuus oli hyvin silmiä avaava ja harmittelinkin jälkikäteen ettei luokaltamme ollut muita osallistujia! Tekisi hyvää ihan kaikille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille!)

Mikä mehiläisen pistää surraamaan

mikä kukasta kukkaan kuljettaa

kuka yksin nyt tahtoisi ollakaan

antaa kaikkien kukkien kukkia vaan

Kyse on tasa-arvosta! Jos heterot saavat mennä naimisiin Vegasissa kännissä tai tehdä muita typeriä päätöksiä, niin miksi kaksi toisiaan rakastavaa ja vakiintunutta ihmistä ei saisi mennä naimisiin. Minä ainakin haaveilen häistä sekä avioliiton solmimisesta! Tahdon vannoa olevani puolisolleni läsnä myötä- sekä vastamäessä ja rakastaa ehdoitta! 

Miksi haaveeni kariutuisi jos huomaisinkin rakastavani naista? Miksi en voisi tällöin perustaa perhettä normaalisti? Miksi olisin vain rekisteröidyssä parisuhteessa? Ainoa syy on laki ja se tuntuu täysin hullulle! Suomi on jäänyt jälkeen. Rekisteröity parisuhde terminäkin kuulostaa aivan järjettömän typerälle! Parisuhde on rekisterissä? Vanhanaikaista tai ei, avioliitto on se piste iin päälle. En tietenkään sano, että se on sitä kaikille mutta omasta puolesta tämän sanon!

"Järjestys on maailmassa rikkomaton,
Kaikelle on lokero, pienen pieni komero
Hiljainen ja näkymätön laki se on,
Kuka sua saa tulla lähelle ja koskettaa

Tänä yönä lokeroita sekoitetaan,
Rakkaus on rajaton, vilpitön ja viaton
Päästä sinun suojakuori hajoamaan,
Ole vapaa, ole vapaa

Rakkaus on (Rakkaus on)
Ikiaikainen ja suunnaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se kahlitaan
Rakkaus on (Rakkaus on)
Vastasyntynyt ja suojaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se tuomitaan

Kävi miten kävi sinä tiedät jo sen,
Kaikki eivät hyväksy, silti älä pysähdy
Sinulla on lupa olla onnellinen,
Sydämesi on vielä joku päivä peloton

Rakkaus on (Rakkaus on)
Ikiaikainen ja suunnaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se kahlitaan
Rakkaus on (Rakkaus on)
Vastasyntynyt ja suojaton,
Se on rajoittamaton, täysin viaton,
Vaikka miten se tuomitaan

Rohkeempaa...
Varmempaa...
Päivä päivältä
Helpompaa..."

Nyt jos joku ei vielä ole tuota aloitetta allekirjoittanut niin nopeasti vaan toimimaan! Tähän aloitteeseen ei voi tulla liikaa allekirjoituksia! Tästä pääset allekirjoittamaan aloitteen! Tahdotko sinä?